Niin, mutta valikoiva kalastus sisältää variaatioita lisääkin olematta silti puhdasta C&R-kalastusta. Alamitta voi esimerkiksi poiketa lakialamitasta ja käytössä voi olla myös ylämitta. Esimerkiksi hauen suhteen toimin juurikin näin, minulla ei ole mitään tarvetta tappaa karkeampia haukia, ruokakalana ne ovat hankalampia kuin hieman pienemmät ja vedessä tarjoavat mahdollisesti hyvän elämyksen jollekulle toiselle ja ovat kuitenkin tehokkain silppuhauki-populaation kurissapitäjä. Lakialamittaahan hauella ei nykyisin ole, mutta käytän kuitenkin myös alamittaa, olenko silloin C&R-kalastaja? Samaten kuhalle ja taimenelle minulla on käytössä lakimittaa suurempi alamitta, joka kuhan suhteen on jopa hyvin perusteltua, että ehtisi varmasti edes kerran lisääntyä. Eli en suinkaan syö kaikkia alamitan ylittäviä kaloja, mutten myöskään koe olevani C&R-kalastaja.
Arvasin kirjoitukseni aiheuttavan reaktion
En halua tästä mitään C&R keskustelua aikaiseksi. Mielestäni toin tämän hyvin esille, kun kerrroin, etten ala C&R kalastajia tuomitsemaan. Jokainen taplaa tavallaan.
Minulle kalastaminen on lähinnä rentoutumista arjesta ja kykenen rentoutumaan, vaikka yhtäkään kalaa ei tulisi. Jos taas kalaa tulee ja omat rajat tulevat täyteen, niin lähden kotiin, vaikka olisin reissussa ollut vasta 30 minuuttia. Jo puolen tunnin aikana voin irtatua riittävästi arjesta ja rentotua - etenkin, kun suurimmaksi osaksi kalastelen kesämökki rannasta kalaan lähtien ja mökillä on paljon muitakin askareita, joiden avulla voin yhtä lailla irtautua arjesta. Jos kalaa pyydetään, sitä pyydetään ensisijaisesti ravinnoksi ja kaikki muu rentotuminen tulee sivutuotteena minun ruokataloudessani.
Vaikka en hyväksy puhdasoppista C&R kalastusta, en mielestäni millään tavalla tuominnut niitä, jotka kyseistä toimintaa harjoittavat. En valitettavasti ymmärrä sitä, että päivästä toiseen lähdetään metsästämään sitä kymppikiloista, jotta se voidaan päästää takaisin kasvamaan/lisääntymään? Tiedän kyllä millaisia kiksejä iso kala aiheuttaa vavan päässä, mutta en valitettavasti ymmärrä miksi niitä kiksejä pitää metsästää kalojen terveyden kustannuksella. Kyllä snagari/taksijonossa turpiin saanut toipuu hammasvaurioista pillillä kaurapuuroa kuukauden syönnin jälkeen, mutta tuskin turpiinsaanut siitä pitää. Pahimmassa tapauksessa snagarijonossa turpiin saanut lyö päänsä asvalttiin ja kuolee. Molemmat osapuolet saavat adrenaliinin virtaamaan, mutta itkuhan siitä tulee, jos vastustaja kuolee (tai ison kalan joutuu tappamaan).
Kyllä minua harmittaa, jos uistimiini tarttuu pieniä (alamittaisia) kaloja, joita joudun vapauttamaan. Pyrin minimoimaan nämä tilanteet valitsemalla riittävän isoja uistimia kohdekalaa pyydettäessäni, mutta sivusaaliita on vaikea välttää. Kyllä minullakin kuhan kohdalla on isompi alamittaraja kuin mitä virallinen 37cm on, koska itse pidän niitä vielä kalanpoikasina. Sen sijaan ylämittarajaa minulla ei ole. Omasta mielestäni ylämittarajat ovat osittain teennäisiä, koska aina voi asettaa riittävän tiukat rajat, jolloin reissulla ei välttämättä tule yhtään kriteereiden täyttämää ruokakalaa esim tyyliin: "Otan vain hauet, jotka ovat 60-65cm pitkiä ja loput vapautan". Kuten C&R keskustelussa, myös tässä ylärajakeskustelussa on mielipiteitä ja ajatuksia puolesta sekä vastaan.
Sekin on mainittava, että kyllä minäkin arvostan ja ihailen isoja kaloja mitä monet tuntuvat lähes viikottain saavan. Arvostan ja ihailen heidän kokemustaan ja taitoaan saada paljon kalaa ja suuria kaloja. Uskoisin tuon taidon pohautuvan ensisijaisesti suureen työmäärään ja sitä kautta mukana tulleeseen kokemukseen. Suuri työmäärän myötä välineet, paikkatuntemus ja uittotekniikat yms. ovat hallussa. Myös kalojen käyttäytyminen tunnetaan hyvin. Ei käy kiistäminen, että suurien kalojen kuvia olisi mukava katsella.
Olen kaikkien kanssa täysin samaa mieltä, että enempää kalaa ei pidä pyytää kuin mitä kykenee ravinnokseen käyttämään. Kalaa ei siis saa pyytää haaskaamistarkoituksessa. Tässä mielessä C&R kalastamisella on perustelunsa, koska aiemmin nämä kalamiehet pyytivät kaloja osittain haaskaan, kun eivät kyenneet käyttämään kaikkea ravinnokseen. Seurauksena haaskaavasta kalastamisesta oli kalakantojen ja etenkin suurten kalojen väheneminen vesistöissä, joihin suurin kalastuspaine kohdistui.
Minun tapauksessani avovesikaudella keskitytään koko vuoden kalasaaliin pyytämiseen ja saalista nautitaan myös talvella. Talvella toki tulee myös pilkittyä ja sitäkin kautta tulee tämän päälle kala-aterioita. Joka vuosi kaikki kalat on käytetty ravinnoksi mitä on tullut pyydettyä vuoden aikana. Kaiken lisäksi meillä kalaa ei fileoida, vaan kala yleensä valmistetaan kokonaisena (suomuja, suolia yms lukuunottamatta) ja näin ollen ruodoistakin lihat yleensä imeskellään syömisen yhteydessä pois. Tämäkin on tottumus kysymys - eikä minun mielestäni ruodoissakaan ole mitään pelkäämistä, joka monia nykyihmisiä tuntuu vaivaavan.
Tulikohan nyt sörkittyä muuharaispesää enemmän
Noh, viikonloppuna vihdoin avovesikalakausi alkaa ja pääsee rentoutumaan nettikeskusteluiden sijaan....
Etusivu |
Ohjeet |
Haku |
Kalenteri |
Kirjaudu |
Rekisteröidy
Äänestys
Kirjoittaja
