Nyt pulplahteli mieleen ne lävistykset mitä kesällä tuli.. Kerran jopa sairaalaan asti piti mennä ottamaan, kun tuota Subwarttia yritin kyyneleet silmissä korjata..

Paljon sitä loppujen lopuksi tuli opittua, näin niinkui koko viime kauden aikana.. Ja toki tämä foorumikin kuuluu näihin muistoihin..

Nyt tuli mieleen kesälomallinen reissu Temmekselle, jolloin kuskattiin joka jokivarressa käynti kerran jälkeen mummolle kalaa..

Se se vasta oli elämää.. *Tyytyväinen ilme* Samalla lomareissulla kävimme serkkuni kanssa Siikajoessa kalassa.. Sitä kalastus kertaa en tule ikinä unohtamaan.. Yli parikymmentä ahventa, joden keskimääräinen paino oli yli 250g. Muutama hauki ja älyttömän hauskaa aikaa! Hupainen alku oli siellä, sillä aikomuksena aluksi oli mennä kalaan isolle ojalle, joka on siikajoesta n.kilometrin päässä.. No aikamme kalastelimme siinä, ja kun homman nimi oli ollut se, että pappa vie, katselee vähän aikaa, ja jättää meidät sinne.. Kunnes illalla sitten hakee pois.. No sitten kun pappa oli siittä hävinnyt, muodostimme sotastrategiammeksi hyökätä nopeasti vasurilla siikajokeen, ja kalastaa kaikki mitä ehditään..

No ajattelimme ettemme mitää sieltä saa, kun saavuimme sillan alle kilometrin käveltyä ja näimme paikan. Yllätys oli suuri, kun kummatkin saivat tärpit ensimmäisellä heitolla..

Toisella heitollani, heti subin veteen kosketettua tuli apporna kiinni mahtavassa ilmakaaressa.. Keskustelu meni minun ja serkkuni välillä jotakuinkin näin: "Hei! Aika iso affen kiinni!", "ei ku hauki", "nii onki", " ei, kyllä se on ahven", "eikä oo", "ei nii, on se hauki", "ei tosta saa enää selkoa enää", "siellä on ne kummatkin!!", "hauki jahtaa tota uistimessa olevaa affenta!", "niimpä onkin"... Eli minulla oli ahven subissa tiukasti kiinni (äbout 300g), jonka perässä porskutteli kilonen hauki. Kuviakin yhtälöstä on, serkkuni koneella..

Huvittavinta oli se, ettemme muistaneet ottaa evästä mukaan ja olimme sillä kumminkin ainakin sen 7h..

Armoton nälkä, mutta niin peräänantamattomia kun oltiin, niin ei kyytiä soitettu, sillä ei se pappa olisi kovin kauaa siinä kivilläkään istuskella..

Joten täytyi tyytyä nälkään, ja nauttia kalastuksesta siinä määrin mitä pystyi.. Lopulta joskus kymmenen maissa piti luovuttaa, ja soittaa kyyti..

Hauskaa oli jokatapauksessa.. Ens vuonna uusiksi..

Toki viimekauden muistoihin kuuluu minun ja jussin ahvenreissu kurkun ojalle, keväällä.. Paljon tuli saalista, ja ainakin puolet päästin takaisin.. En kovin montaa alle 250grammaista ahventa saanutkaan..

Kotia otin yhteensä 2700grammaa..