Mikä karkuutus kaivelee eniten viime kaudesta?

[Killazer]

Kesällä tossa Jussin ja Juuson kans(kato mun reissurapsa topik nii tiiät ketä nää heput o) oltii meidä rannas heittelee, kelasin iha kaislikkoo pitki. Yhtäkkii pari kaislaa heilahti, ja jarru alko huutaa niin maan perkeleesti. Vei 20m metrii siimaa lahden toisel puolel päi, ja sit pääs irti.

Ei voinu ku ihmetellä 0_0

[Allu-Santeri]

Niitä on loppujen lopuksi monia ja en sano muuta kuin, että eniten niitä karkuutuksia on tullut juuri Utterholmenissa ja aina ahvenen kalastuksen yhteydessä ottaa ne isot sieltä kun jerkeillä ei saa mitään kun tosissaan tahkoo. Loppureissuun muutama puikkari lopuksi voi suostua tulemaan, mutta isoille kelpaa vain ne pienet lipat... 

[riwehe]

Allun kanssa oltiin järvellä kalassa ja mulle tarttu järven ikioma mörkö. Ei tietenkään pysynyt ja sekös v*****i. Se oli muuten ISO.

[minnow]

Ei nyt varsinaisesti mikään eniten kaihertava karkuutus, mutta tänään kun olin pitkästä aikaa taas soutu-uistelemassa, niin professoriin nappasi joku mörökölli. Vähän aikaa pysyi kiinni, ja sen perusteella voin sanoa, että sillä kalalla oli VOIMAA. Olisihan se ollut ihan kiva nähädä, mikä siellä siiman toisessa päässä niin myllersi

[löllö_hauki]

Ekalla heitolla heitin busterin kasvien juureen. Yhtäkkiä nappasi kala. Se veti vain suoraan ja suoraan. Kunnes yhtäkkiä siima vain meni poikki.
Syynä oli se että kala oli ottanut jerkin niin syvälle että peruke loppui kesken    Opin virheistäni ja ostin kasan jerkkiperukkeita
Toinen oli se kun heittelin 4playta sitä uintilevytöntä. Tunnin oltuamme kalssa aloin jo kyllästymään kun ei ollut mitään kaloista kuulunt. Juuri kun pysäytin uistimen ja aloin raapimaan persettä Näin aivan jumalattoman molskauksen ja epätoivoisesti yritin tehdä vasenmalla kädellä vastaiskua, mutta kala oli ehkä 3 sek kiinni ja otti hatkat sen jälkeen.

Kaveri oli isänsä kanssa kalassa, joka on kalastanut koko ikänsä. Kaverille nappasi jokin hauki juuri sanottuaan että, "Tää turku spoon kerää vaan näitä puikkoja"
Sitten tärähti. Kala veti vain pohjaa kohti eikä tullut pintaan. noin 4 min päästä kala tuli pintaan. Kaverin isä sanoi että ei ole koskaan nähnyt noin isoa kalaa!!
Sitten paineissaan kaverin isä mössi haavin kanssa ja kala pääsi karkuun...

[Psy1]

Ei varsinaisesti yks ainoa kala vit*** vaan koko hauen syys sesonki sisävesillä. Noin viidestätoista isoks luokiteltavasta kalasta tasan kaks ylös(4.9&5.5) ja muut karkuun 
Isoin irronnut ois ollu uus sisävesi enkka jota on tullu jahdattua jo liian kauan. Mammalta ois löytyny painoa noin 9kg.

[allu_]

Ei varsinaisesti yks ainoa kala vit*** vaan koko hauen syys sesonki sisävesillä. Noin viidestätoista isoks luokiteltavasta kalasta tasan kaks ylös(4.9&5.5) ja muut karkuun 
Isoin irronnut ois ollu uus sisävesi enkka jota on tullu jahdattua jo liian kauan. Mammalta ois löytyny painoa noin 9kg.

No johan on ollut kova ylössaantiprosentti  Onkos sulla koukkuja ollenkaan vieheissä  Olikos noi muuten jerkeissä kiinni?

[VaKa]

Lyhyesti ja ytimekkäästi J-KING tietää

[Psy1]

No johan on ollut kova ylössaantiprosentti  Onkos sulla koukkuja ollenkaan vieheissä  Olikos noi muuten jerkeissä kiinni?

Puolet kaudesta meni siinä vit****, mut elämä on 

Jerkeillä tulee kalasteltua pelkästään.

Kaikki kalat ei siis irronnu kesken väsytyksen vaan suurin osa ei jäänyt edes kiinni. Vaistiksen kun jysäytti leuoille niin kala irti heti tai parin ravistuksen jälkeen. Välillä vaan sattuu jotain käsittämättömiä asioita.

Tänä syksynä pitää kuitata noi mammat ylös viä hieman pulleempina 

[fisher3]

Hmm... ehkä yks ihan mitat täyttävä kirjolohi joka pääs tossa kotajoella irti. minuutin taistelu ja se siitä. Paino niin helkutisti alavirtaan kosken niskalle että oli temuttava pusikoitten läpi ja sieltä se jostaki kiven kolosta ittesä pyöräytti irti ja kuusamon räsänen lens kaaressa veden pinnalla kyllä suoraan sanottuna koko illan kaiveli mielessä:( Taimenia pääs useita karkuun mut niitä on elämäni aikana nostanu ja vapauttanu niin paljon että ei kovin jääny kaivelemaan kun ei mitään enkkaluokkiakaan ollu ne purarit.. Kirbet on taas meikäläiselle vielä astetta vieraampia kun ylös nousee ani harvoin. Ja istutuksia tohon lähi joelle vaan joka toinen kesä.. Nyt oli loppu kesästä ihan nättejä neli vuotiaita mutta kappas kun ei napannut. Kaverilta pääs perho vehkeistä yks komea yksilö irti:D



 Että sillä meiningillä:D

[Murmeli]

Iijoella heittelin Skitter popia. Järkyttävä (varmasti metrinen) hauki otti kiinni ja pysyi sen kaksi sekuntia. Sen jälkeen kalasta ei mitään havaintoa.

[Taho]

Tämän kauden pahin karkuutus taitaa olla kun oltiin tuossa alkusyksystä vetämässä haukea. Eli siinä tuli ensin pari tuntia pyydettyä ihan tyhjää tutuilla ottipaikoilla, kunnes päätettiin lähteä vähän pidemmältä kokeilemaan ihan vaan huvin vuoksi. Laitoin siiman päähän Rapalan Super shad rapin, eikä kovin kauaa mennytkään kun vapa taipui. Paikalla oli n. 5,5 metriä vettä ja kala nappasi ehkä parista metristä. Heti kun vapa taipui huomasin vavan liikkeistä, että nyt on kauden isoin kala kiinni. Siitä sain sitten vavan käteen (pientä ongelmaa oli irroittaa se telineestä kun vapaa vedettiin niin kovaa) ja tunsin muutaman vahvan potkun, sitten voikin jo arvata mitä kävi, eli kala irtosi enkä edes nähnyt millainen mörkö siellä olisi ollut. 
Parin viikon päästä tosin tuokaan ei enään harmittanut, koska sain sitten toisen ison joka oli melko lähellä ennätyskalaani

Kyllähän noita harmillisia karkuutuksia on paaljon lisääkin parilta viime vuodelta, mutta tuo on kaikista lähin.

[jocoteus]

Oltiin kaverin kanssa vetämässä pyhäselällä kuhaa/haukea. Laitimmaiseen plaanarivapaan tarttui hirmuinen mörkö, mikä lähti vetämään siimaa oikein urakalla.. No kala  (hauki) saatiin veneen vierelle ja eikun vaan haaviin (nostokoukkua ei ollut). Kala oli napannut vuoksiviiksen "jälkimmäiseen" vaappuun (rapala 15cm original) ja mittaa tällä möröllä oli reilusti yli metri ja oli pulska kun mikä. No.. haukea haavittaessa vuoksiviiksen etummainen vaappu jäi haaviin kiinni, eikä tämä mörkö sitten enää mahtunutkaan haaviin.. Kerran pääsin käsinostoa yrittämään, mutta ote lipesi (nostoa vaikeutti myös 8 m/s tuuli). 

Heitettäessä ***** karkuutus lienee alkukesän haukimöhkäle (mittaa >1m). Heittelin aikani laiturilta minnow spoonia ja yhtäkkiä 10m päässä kuuluu hirmuinen loiskaus. Tämä mörkö oli aikansa kiinni ja sain sen väsyteltyä 1,5m päähän itsestäni (ei ollut haavia mukana). Viimeisillä voimillaan tämä hauki sitten ottaa viimeisen spurtin ja minnow spoon irtoaa suusta.... 



Pasiedit: saiputtaa

[jrasi]

Varmaan tuolla Melon voimalaitoksen kupeessa Nokialla tuli karkuutettua iso ahvena, villit veikkaukset painosta aika lähellä kiloa. Veti kiven taakse jemmaan ja sitten irtosi. Sittemmin tuli haavi hankittua No josko se viikonloppuna nousis ylös asti.

[Rkl]

Kiinni olleita isoja muutamia karkasi mutta niitä sattuu eikä niitä muistella pitkään. Eniten harmitti karkuutus välineiden petettyä, lukko aukesi ja mukavamman oloinen kala lähti vieheen kanssa. Nyt en enää käytä lukkoja vaan uistinrengasta.

Lainaanpa omaa aikasempaa tekstiä, eli edelleen noi kalustosta johtuvat karkuutukset harmittaa eniten.
Karkuutuksia tai huonosti/ei ollenkaan tarttuneita isomman hauen kontakteja ollut syksyn mittaan jokunen. Eniten kuitenkin harmittaa Busterin Jeppanissa kiinni ollut "parempi" kala joka irtosi parin potkun jälkeen. Jerkki ylös ja nopea paikkoheitto perään mutta ei uutta tärppiä, ja tuskin olis tarttunutkaan kun Busasta takakoukku puuttui. Käsittämättömästi oli rengas pettänyt ja koukku irronnut?

[igors]

Taitaa noita karkuutuksia olla muutamia jotka varmaan vielä vanhana papparaisenakin  kiikkustuolissa istuessa, villasukkia jaloissa pyöritellen mieleen tulevat. Tosin jo nyt olen noita kalajuttujani saanut tyttärentyttärilleni kertoa, he sentään vielä jaksavat näitä edes hieman kuunnella.  Rakas vaimoni sanoo jo kyllä heti että on tuonkin kuullut jo ainakin sata kertaa.

Taitaa olla aikaa kolmisen vuotta kun olin yksinäni heittelemässä haukia jossakin  .  Vaikka oli jo kylmä syksyinen kalastusilma, pakko oli merelle päästä.  Olin talvella lääkärin sanojen mukaisesti saanut jalkani polvesta "täysin paskaksi"  joten olin liikkeellä veneessäkin kainalosauvojen avulla.  Oli meinaan hieman taitelemista pelkästään bensatankin saaminen veneeseen kun lääkäri oli ehdottomasti kieltänyt kaikenlaisen varaamisen tuohon jalkaan.  Lisähankaluutta aiheutti se että silloin ei jalka edes taipunut tuosta polven kohdalta vaan oli lähes suorana.  Tämä ei tietenkään ollut kuin pienoinen esteen tapainen tälle harrastukselle.

Ajelinkin sitten haukia etsien kunnes tulin erääseen matalahkoon lahdenpoukamaan.  Sieltä niitä haukia oli ennenkin tullut joten rautaa sitten sinne heittelemään.  Hiljaista oli ollut joten siinä sitten lähes rutiininomaisesti virvoin ja ajattelin aivan muita asioita.  Kelasin uistinta veneeseen kun muutaman metrin ennen venettä hauki nappasi kiinni.  Olisikohan ollut jotakin parin kilon luokkaa.  Kovin kummasti se käyttäytyi.. hyppeli siinä ilmaan parikin kertaa.  Siinäpä hypit ajattelin itsekseni kun ennenkin olen tuollaisten pienempien haukien non nähnyt tekevän.

Hyppäsi sitten vieläkin ja rupesinkin sitä siinä tarkemmin katsomaan.   Voi pyhä sylvi ...sehän on ihan oikea meritaimen.  Olin tätä ennen saanut yhden meritaimenen joka kylläkin silloin tuli aivan vahingossa, vähän kuten tämäkin nyt sitten.  Sydän hakkasi ja tuntui että voisi pian vaikka pompahtaa vallan ulos rinnasta.  Oli se kaunis kala katsella kun jatkuvasti siinä itseään esitteli.  Varmuuden vuoksi sitten laitoinkin kelasta jarrun mahdollimman löysälle ettei ainakaan sitten sen tähden itseään irti repisi.

Rupesi viemään siimaa veneen toiselle puolelle.  Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää kontata veneen keulaan josta voisin siiman sitten saada pujotetuksi veneen samalle puolelle.  Kyllä oli hankalaa, tuntui että jalkakin siinä vääntyi vallan väärään asentoon mutta en siitä silloin välittänyt.  Pääsinpäs sitten samalle puolelle meritaimenen kanssa.  Sain jopa kelatuksi sitä hieman lähemmäksikin mutta kyllä osasi taimenkin, veti siimaa samantien samanverran takaisin.  Tätä jatkui sitten hetken aikaa kunnes päätin iskeä.  Kiristin hieman jarrua ja vedin kalaa lähemmäksi.  Sitten haavia toiseen käteen ja meritaimenta siihen yrittämään.  Ei onnistunut,  mutta näin että oli yksi koukku oikein hyvin kiinni leukapielessä joten ei olisi mitään hätää.

Jälleen sitten kuumeisesti kalaa puoliväkisin haaviin vetämään.  Ei tahtonut tulla.  Tuuli painoi venettä poispäin kalasta ja samalla kun haavin sain veteen niin tietenkin se "sukkana" meni pitkin pintaa.  Yritin monta kertaa sitä saada paremmin mutta ei vain onnistunut, kun seisomaan en voinut nousta, vaan pakko oli istualtaan tuota yrittää.  Jälleen jarrua kireämmälle ja sitten vetämään taimenta haaviin.  Taimen tulikin ensin ihan hyvän näköisesti mutta sitten...... koukut jäivät haavin havakseen ulkopuolelta kiinni.  Voitte vain kuvitella miltä tuntui siinä vaiheessa.  Yritin vielä kurkotella haavin kanssa mutta turhaan.  Taimen potkaisi kerran ja ...... sinne se meni.

Koko maailma pimeni ja sitä harrrrmituksen määrää lisäsi vielä tieto siitä että aivan itse "möhlimällä" olin tuon taimenen päästänyt menemään.  Eihän minun olisi tarvinnut kuin odottaa että taimen olisi väsähtänyt ja sitten aivan helposti tuollaisen kyljellään makaavan täysin rentona olevan taimen olisin saanut kuin kypsän puolukan ämpäriin.  Mutta kun se oli elämäni ensimmäinen varsinainen arvokala niin hermot eivät vain kestäneet...  Kyllä tuo nyt jälkeenpäin vain tuntuu hyvältä opetukselta miten toimia, ja jos kalaa ei saa niin sitä ei silloin saa vaikka kuinka olisi jo uistimessa kiinni.  Näinhän se on että "siperia" opettaa.

edit. pyritty  ainakin hieman kirotusvirheitä korjaamaaan

[DaiwaMega]

Itsellä ei mitään varsinaista tapahtumaa tältä kaudelta ole joka olis jäänyt kaivelemaan,
mutta tähän mennessä eniten on harmittanut tapahtuma kesällä vuonna 94 minä ja kaveri oltiin Kyrönjoella kalastamassa ja koko päivä tuli kalastettua lumpeita ja ruohoa jarru tuli säädettyä täysille koska koko ajan sai uistinta repiä irti jostain, siima oli  0.3mm monofiiliä n.6kg luokkaa mutta se ei kyllä riittänyt siinä vaiheessa kun jarru oli täysillä ja uistimen perässä ui n.90-100cm lohikala joka nappas uistimeen kiinni juuri ennen rantaa eli n 2m päässä minusta ja yhdellä nykäsyllä paukahti siima poikki ja kala jatko matkaa uistin suussa  , tämän tapahtuman jälkeen olen kyllä aina muistanut löysätä jarrun jos jostain syystä se on pitänyt täysille kiristää kalastuksen aikana
ja ei oo kyllä ykskään kala sen jälkeen siimaa vetänyt multa poikki .

[fisher3]

Arviolta noin vitosen hauki :`( Siinä ois enkat pistetty uusiks mutta ei se mittää. KLyllä se vitonen vielä rikki menee   Ja sitten yks komea kirjo pääs koskelta irti  :DD

[ode]

mulla varmaan se kun elämäni ensimmäinen n.0,5-1kg taimen pääs hypyssä karkuun lähi koskella.