kohta ne raahaa ne trooliverkot metsälampiin laivoinenn päivinenn

MikeTonic: Nämä on sun omia mielipiteitä, ja varmaan siks että hoidat homman hienosti. Mutta kaveri, eikö se niin ole että verkkoja on monessa paikassa rajoitettu sen takia että niitä kaloja hävii liikaa. Vai että sulla on oikeen sellaset verkot mihin ainoastaan kiiskit tarttuu? ja eri verkot särjelle jnp. ?
Kateutta ei tämä todellakaan ole että muristaan verkkoja vastaan, kyllä joka miest tääl osaa ostaa ja laittaa verkkoja.
Jos mua ottais päähän että naapurin Martti nostelee kaloja verkolla ja mä en mato ongella saa yhtä paljon, niin varmaan ostaisin verkot enkä itkis kateudesta vierssä
mua vain ottaa päähän se että hyvissä uistelupaikoissa on verkkoja joka paikas eikä voi sielä kalastaa, aina pitää miettiä ja varoa niitä verkkoja, kohta kai pitää ostaa kartta ja kompassi että pääsee järvessä eteen päin verkkojen takia.
Roskakalat on minun mielestä hyvä viehe just petokaloille ja olen riippuvainen kalastuksessa just niistä roskakaloista, aika perseestä on onkia yhtä täkysärkeä 5 tuntii sen takia että roskakaloja hävitetään eri tavoilla, mutta eihän se varmaan ole mahdollista että niin tapahtuu .
Niin kuin mainitsin että verkot ärsyttää ja on minun tielläni ku menen kalareittejäni järvessä, sit jos menet lähellekkään verkkoja heittelemään niin tulee sellanen huuto että tekee mieli tukkia se turpa airolla, ihan ku omistais koko järven jos verkkoja likoo sielä sun täälä...Ymmärätkö MikeTonic miks mua ärsyttää verkot??? onko ihme että asia on niin, jos vaikka joku parkka veneensä mun viereen ja alkaa uistelemaan niin enhän minä siitä mekkalaa nosta, kaikki saa sielä uistella ilman että muristaan turhaan.

Joops, hyvin MikeTonic on jaksanut puolustaa tätä verkkokalastusta. Mutta kyllä se valitettavasti on ainakin täällä niin että kun lähtee kalaan, niin vastaan tuolee luokkaa 50-100 verkkoa reissun aikana. Niistä 1-5 on hyvin merkittyjä ja näistä vielä korkeintaan on 1 tai 2 on oiekeesti oikein merkittyjä.

Itse en ole verkkokalastuksen vastustaja mutta vähän enemmän vastuuntuntoa voisi kyllä olla verkkojen laittajilla? Ja toki myös ne jotka muullatavoin vastoin sääntöjä kalastavat...

Niin siitä suom-suomi-suomi-suomi-suomi translationista, särkikalat ja muut teille olevat roskalat on minulle tärkeitä eikä mitään roskalalaa, sinne järveen ne on aina kuulunu alusta asti. siitä vain murisen että ku puhutaan että roskakalat ylös ja kompostiin...not minun mielestäni, siinä taas nähdään miten verkkolastajia ärsyttää verkon nostossa se että sielä roikkuu ei toivottuja ns. roskakalaoja.
Mua ei ole ikinä haitannu (roskakalat) yhtään, ihan vieheen peruusteela voin melkeenpä valkata että mitä kalaa tänään pyydystäisin.
Ja ei se verkkopaikan valkaaminen niin vaikeeta ole jos tietää missä ne kalat on, ja uskonpa että monet meistä tääl tietäis minne verkot asettaa. Kyllä kaikki melkeen tuntee järvensä ja tietää missä sitä kalaa saa, eikös

Menee hieman tällähetkellä avoinna olevan keskustelun ohi mutta täälläpäin olen ollut havaitsevinani huonosti merkattujen verkkojen olevan vanhempien miesten/naisten laittamia ja paikat ovat melkein aina suurinpiirtein samat. Nuoremmat verkottajat ketä tiedän, pitävät joko isoja värillisiä kanistereita tai sitten lippuja ja vaihtelevat jonkun verran verkon paikkaa. Mummut ja papat ovat pitäneet iät ja ajat samassa kohdassa jonka joskus ovat havainneet hyväksi ja "heidän aikaan" ei uistelu ollut vielä niin suosittua joten merkkienkään ei tarvinnut näkyä sen kummemmin kuin että itse löysi ne. En puolustele heitä yhtään mutta jokaisella meillä on syvälle juurtuneita tapoja joita tehdään tiedostamatta kokoajan. Heillekin se on luultavasti sellainen "ainahan minä olen näin tehnyt"-asia. Ainoa mitä minun tietämillä nykysäännöillä voi tuolle verkkojen merkkaukselle tehdä, on mennä sanomaan verkon omistajalle merkintöjen vajavaisuudesta ja pyytää heitä laittamaan paremmin näkyvät merkit.

EDIT: Ja tuohon Catch-a-fishin hoitokalastukseen vastaan tänne kun en ole kalamies.comiin rekisteröitynyt, että upota kivien avulla parimetrinen kuusi muutaman metrin syvyyteen ja keväällä katiska siihen viereen. Kaverin kanssa ei meinattu jaksaa nostaa katiskaa veneeseen kun oli niin täynnä särkiä. Heitettiin veneestä rantaan tyhjennystä varten ja se meni kasaan.
Ja "sukkahousuvinkkinä" vie viime joulun kuusi kivillä varustettuna jäälle valitsemaasi kohtaan ja kun se uppoaa viet katiskan heti perään kun pääset vesille.

Ei tässä nyt varmaankaan kukaan ole huolissaan roskakalojen hyvinvoinnista vaan ihan niinkin perustavaa laatua olevasta asiasta kuin vesistöjen rehevöitymisestä. Ja se ei johdu siitä, että joku pappa siellä liottaa verkkoja. Mutta mä jätän vesiekologian perusteiden kertaamisen johonkin toiseen kertaan.

Kasankin hyvä, et vastannut yhteenkään kysymykseen, jotka sinulle tein sinulle edellisessä postauksessani. Olisitko ystävällinen ja vastaisit niihin?
 

Suuri osa mielipiteistäni/kirjoituksistani pohjautuu tutkittuun tietoon. Ne asiat, joista olen itse henkilökohtaisesti jotain mieltä, olen tuonut selvästi kirjoituksissani esiin.

Mitä tarkoitat kalojen häviämisellä ja miten se liittyi verkkoihin? Tarkoitatko mahdollisesti ylipyyntiä?
 
Ei verkkkojen määrää ole rajoitettu yleensä ottaen entiseen nähden. Ainoastaan verkkojen alinta sallittua silmäkokoa on monin paikoin systemaattisesti kasvatettu suosien tämän hetken trendikalalajeja. Tästä problematiikasta kirjoitin jo aiemmin, joten katso aiempia postauksiani. Verkoilla pyytäminen sen sijaan on vähentynyt ja aktiivivälinein tapahtuva kalastus lisääntynyt viimeisen 30 vuoden aikana. Syitä pyydyskalastamisen vähenemiseen lienee monia, joista itse mainitsisin seuraavia tekijöitä (muitakin tekijöitä varmasti on):
- 60-luvulla alkoi Suomessa maalta kaupunkiin muutto eli kaupungistuminen. Juuret kalastamiseen ovat tätä kautta muuttuneet, jonka seurauksena ihmiset syövät ennemmin kasvatettua pullalohta fileinä kuin itse pyydettyä tuoretta kalaa.
- Yleinen elintason nousu. Ihmiset eivät ole enää samalla tapaa riippuvaisia itse tuotetusta ravinnosta kuin mitä muutamia vuosikymmeniä sitten. Ihmisillä on myös varaa käyttää varallisuutta parempiin veneisiin ja muihin teknisiin härveleihin. Ihmiset ostavat kesämökkejä ja asuntoja "avaimet käteen" -periaatteella. Sen sijaan, että rakentaisivat niitä itse. Myös perheyksiköiden koko on yleensä ottaen pienentynyt, joka on lisännyt aikuisten käytössä olevaa varallisuutta ja omaa vapaa-aikaa.
- Vapaa-ajan käyttö ja elämisen hektisyys. Työelämän vaatimukset ovat kiristyneet ja elämänarvot monelta osin koventuneet. Enää ei olla yhtä perhekeskeisiä kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Rankan työelämän vastapainoksi halutaan todella rentoutua vapaa-ajalla ja ottaa sitä omaa aikaa, jotta patterit lataantuvat. Monelle kalastaminen on tätä rentoutumista ja kalastamiseen käytettävä aika aktiivivälinein on pidempi kuin pyydyskalastamisella.
- Monet pyydyskalastamiseen tottuneet kalastajat ovat alkaneet ukkoontumaan tai ovat jo kuolleet. Toisin sanoen sukupolvet, jotka ovat 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyneet, alkavat olla kuolleet tai ovat muuten vaan heikossa kunnossa. Sotien aikaiset suuret ikäluokat puolestaan alkavat olemaan ukkoontuneita ja toisaalta heidän lapsensa ovat jo muodostaneet omia perheitään ja muuttaneet maailmalle. Toisin sanoen suuret ikäluokat eivät tarvitse enää yhtä paljon kalaa ruokapöytään kuin mitä aiemmin.
 
Kummallisinta ehkä on, että kalakannat olivat pyydyskalastamisen aikoihin hyvät, kalaa riitti kaikille ja kalaa syötiin paljon. Kalatasapaino oli vesistöissä kunnossa ja kaikenkokoista kalaa löytyi. Myös vesistöjen kunto oli hyvä. Tämä oli tilanne käsittääkseni vielä 60-luvulla. 70- ja 80-luvuilla sen sijaan:
- Ojitettiin ahkerasti soita, jolloin ravinteet metsistä valuivat suoraa vesistöihin
- Maataloudessa käytettiin todella paljon lannnotteita ilman suoja-alueita
- Kaupungistumisen- ja teollistumisen myötä jätteidenpuhdistuslaitokset eivät pysyneet kehityksen mukana eli puhdistamot eivät toimineet tehokkaasti ja kaikki kaupungit eivät olleet kunnallisjätepuhdistamoiden piirissä.
- Elintason noustessa ihmiset ovat yhä enevässä määrin kuluttaneet ja hyödyntäneet luontoa. Luontoon jäävä ekologinen "jälki" on huomattavasti suurempi.
- Jokia valjastettiin vesienergian saamiseksi ja samalla tuhottiin/estettiin monien lajien luontaisia kutupaikkoja (taimen, järvilohi, merilohi, meritaimen yms).
 
Vaikka 70- ja 80-luvuilla toimittiin nykyiseen nähden vastuuttomasti, on tilanne mennyt noista ajoista huomattavasti parempaan suuntaan. Nykypäivänä väittäisin, että vesistöt (Itämerta lukuun ottamatta) ovat nyt paremmassa kunnossa kuin mitä muutama kymmenen vuotta sitten. Ongelmia edelleen on, koska osa noista vesistöihin päässeistä ravinteista on säilöytynyt sedimenttikerrokseen ja vesistöt edelleen hyödyntävät niitä varantoja. Tästä syystä monet vesistöt ovat edelleen reheviä. Vesialueilla, jossa on ollut teollisuutta lähellä (esim vanhoja sahoja), sedimenttikerroksesta löytyy raskasmetalleja ja erilaisia myrkkyjä. Vaikka parempaan suuntaan ollaan menty, Suomessa ollaan edelleen jäljessä metsä- ja maatalouden päästöjen suhteen verrattuna esim Ruotsiin. Tästä syystä ainakin suurien asutuskeskusten läheiset vedet edelleen menevät huonompaan suuntaan. Sama ongelma pätee myös maatalousvaltaisilla alueilla, joissa on paljon jokia/vesistöjä läheisyydessä.
 
Ennen kaupungistumista Suomessa asuttiin nykyistä tasaisemmin ympäri Suomea. Tällöin myös kalastuspaine jakaantui tasaisemmin. Kerroin jo aikaisemmissa postauksissani, että nykyään suurien asutuskeskusten läheisyydessä kalastuspaine on kestämättömällä pohjalla. Toisin sanoen on menty monin paikoin kestävän kalastamisen kipupisteen yli. Koska kalastaminen on keskittynyt pääsääntöisesti petokaloihin, kalatasapaino on kärsinyt ja suurten petokalojen määrä kyseisillä alueilla on pieni. Suurimmat ongelmat kalastamisessa on suurten asutuskeskusten läheisyydessä ja niillä alueilla kalastamista pitäisi jollain tapaa rajoittaa, jotta kalakannat pysyvät kestävällä pohjalla. Esitin jo jossain aiemmassa postauksessani menetelmiä, jolla kalastamispainetta voidaan helpottaa. Ehdottamieni mallien lisäksi on varmasti olemassa myös muita menetelmiä.
 
Jouduin hieman jäsentelemään seuraavia kasankinin lainauksia uudelleen, koska mielestäni hänen ajatuksien ja kirjoitusten jäsentely oli sekava. Toivottavasti en jäsennellyt hänen ajatuksiaan pois asiayhteyksistään. Pahoittelen, jos näin tein.
 

Väität ettei taustalla ole kateus. Kuitenkin jokaisessa postauksessa minkä olet lähettänyt on viittauksia juuri itsekkyyyteen, joka on kateuden yksi ilmentymä. Pyydyskalastamisen tuomitseminen ilman ymmärtämystä ja aktiivikalastamisen suosiminen ilman peiliin katsomista on itsekkyyden ja kateuden ilmentymiä. Jätät kirjoituksissasi tärkeitä taustatietoja pois ja suurentelet asioita.
 
Aulangonjärvi ja sen haukikanta. Aulangonjärvellä kukaan ei tuntunut kalastavan ennen pullalohen istuttamista. On täysin luonnollista, että järvellä, jossa ei kalasteta on vahva haukikanta. Itsekin olen ko. järvestä saanut pari 4kg+ haukea ennen kuin siitä tuli seksikäs. Kun järvellä alettiin kalastamaan, on täysin luonnollista, että tarinoita hyvistä kalasaaliista alkoi tulemaan. On mielestäni hyvä kysymys, että onko järvi kalastukseen liittyen virkistysarvollisesti houkutteleva silloin kun siellä ei kalasteta ollenkaan vai siinä vaiheessa kun siellä ihmiset kalastavat ja viihtyvät. Unohdit Aulangonjärven hauki esimerkin yhteydessä mainita sen pullalohi taustan eli miten järven virkistysarvo ja arvostus muuttui samassa yhteydessä. Miksi et käynyt isoja haukia urheilukalastamassa Aulangonjärveltä ennen pullalohi aikaa? Aulangonjärvi on muuten hyvä esimerkki järvestä, jossa on kielletty moottoriveneily. Aulangonjärvi on noin 2km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan noin 0,5km leveä. Syvin kohta muistaakseni noin 10m.
 
Väität, että sinulla menee Vanajan vesistössä onkea yhtä täkysärkeä viisi tuntia, koska pyydyskalastajat ovat pyytäneet kaikki särjet pois? Myönnän etten ole Vanajalla käynyt mato-ongella, mutta olen siellä yli 25 vuotta käynyt joka talvi pilkillä. Voin sanoa, että särkeä sieltä tulee ainakin pilkillä. Joko tuo väittämäsi ongintaan liittyen on suurenneltua tai sitten olet avuton onkija. Kannattaa muistaa, että jos harrastat täkyongintaa teikkiongella eli ootto-ongella, se rinnastetaan pyydyskalastamiseen ainakin jäällä tapahtuen (poislukien se ootto-onki, joka on sinulla kädessä). Rakseilla tapahtuva uistelu sen sijaan on luonnollisesti vetouistelua eli aktiivista kalastamista.
 
Väitit myös saaneesi viime kesänä 2-4 päivän aikana verkoilla enemmän kalaa kuin mitä aktiivivälinein koko kesänä. Tuo puolestaan osoittaa sinun olevan heikohko aktiivivälinein tai sitten hyvä verkoilla pyytäjä. Riippuu myös siitä, kuinka monella verkolla pyyntiä harjoitit ja/tai kuinka monta kertaa olit aktiivivälinein kalassa.
 
Oma kokemukseni aktiivivälinein tapahtuvasta kalastamisesta on yli 25 vuotta ja pyydyskalastamisesta noin 30 vuotta. Ainakin itse saan tyypillisesti aktiivivälinein enemmän kalaa muutamassa tunnissa kuin muutamalla verkolla yhdessä vuorokaudessa. Luonnollisesti tilanne vaihtelee myös toisin päin riippuen vuodenajasta ja kelistä. Vastaavan tyyppisiä kommentteja olen kullut lähes kaikkien niiden kalastajien suusta, jotka omaavat monipuolisesti kokemusta sekä aktiivivälineistä että pyydyskalastamisesta.
 
Kerroit, että et syö kalaa ollenkaan. Väitit myös harrastavasi urheilukalastusta ja päästäväsi kaikki saamasi kalat aina takaisin vapauteen. Siitä huolimatta väität kalastaneesi 2-4 päivää verkoilla ja voisin väittää, että kyseisiä kaloja et päästänyt vapauteen. Sinusta on myös kuva 80cm kuhan kanssa pesuhuoneesta Gallerian puolella. Onnea siitä komeasta kuhasta vielä kerran! Et millään tavalla kommentoinut aiempaa kysymystäni, joten ainakin itse oletan kala on todennäköisesti mennyt ainakin osittain roskikseen.
 
Itsekkyydestä myös kertoo se, että harrastat yleensä ottaen urheilukalastamista. Toisin sanoen et kunnioita eläviä eläimiä vaan leikit niiden kanssa omien itsekkäiden syiden pohjalta. Kannattaa muistaa, että urheilukalastamisessa kuolleisuus on 0-30 prosenttia. Riippuu paljon miten kala on välineeseen tartuttanut itsensä ja miten kalaa osataan käsitellä vapauttamistilanteessa. Koska et syö kalaa, todennäköisesti nämä pahasti vaurioituneet kalat menevät roskikseen sinun tapauksessasi? Itsekin päästän alamittaiset kalat vapauteen uistellessani, joten en tähän liittyvästä C&R kalastamisesta sinua tai ketään muutakaan tuomitse. Sen sijaan en ymmärrä laisinkaan puhdasta urheilukalastamista. Se, että en ymmärrä, harrasta tai tunne jotain kalastusmuotoa, ei tarkoita minun kohdallani että alkaisin voimakkaasti tuomitsemaan kyseistä toimintaa.
 
Itsekkyyteen viittaa myös se tosia-asia, että et löydä omassa toiminnassasi mitään moitittavaa, mutta sen sijaan syyllistät kalamuodon, jota itse et harrasta. Itsekkyydestä myös kertoo se, että tuomitset pyydykset, jotka ovat niillä alueilla, joilla olet suunnitellut uistelevasi.
 

Miksi verkot eivät mahdu järveen, jossa sinä uistelet, mutta muut uisteluveneet kyllä? Miten uisteluveneen väistäminen eroaa verkkojen väistämisestä? Ainakin itsestäni on huomattavasti helpompi väistää paikallaan olevaa pyydystä kuin arvata miten toinen uisteluvene käyttäytyy. Alueilla/järvillä, jossa uistellaan ahkerasti näitä uisteluveneiden reittien "yhteentörmäyksiä"  tapahtuu samojen veneiden osalta muutaman kerran reissun aikana ainakin pienemmällä alueella/järvellä kalastettaessa. Tämä on vain oma mielipiteeni ja pohjautuu omiin kokemuksiini.
 
Miten määrittelet hyvän uistelupaikan? Omasta mielestäni hyvä uistelupaikka on sellainen, jossa kalastuspaine on vähäinen. Tämäkin pohjautuu omiin kokemuksiini. Jos verkkoja tai muita pyydyksiä pidetään alueella pitkiä aikoja, kyseisellä alueella pyyntikokoisten kalojen tihentymä on pienempi kuin alueilla joissa kalastuspainetta ei ole tai se on vähäinen. Tästä syystä ainakin omat suosikkiuistelualueeni ovat siellä, missä kalastuspaine on vähäinen/olematon. Sieltä olen uistellessani parhaat saaliit myös saanut. Olen luonnollisesti uistellut aikoinaan paljon myös pyydysten läheisyydessä ja joskus jopa laskenut kiinteitä pyydyksiä toisten pyydysten läheisyyteen, koska kuvittelin niiden olevan kalavarmoja paikkoja. Kokemukseni ainakin raavaamman kalan suhteen ovat olleet yleensä ottaen heikkoja ja olen asiaa perustellut juuri tällä kalastuspaineella. Toinen peruste on myös siinä, että monesti verkot tai muut kiinteät pyydykset lasketaan alueelle, joka on lähellä omaa venepaikkaa ja siitä saadaan riittävästi kalaa täyttämään kotitarpeen. Se ei siis yleensä ottaen ole paras kalapaikka vesistössä, mutta riittävä. Pyydyskalastajat eivät tyypillisesti käytä teknisiä apuvälineitä kalojen etsimiseen ennen pyydysten laskemista. Teknisten apuvälineiden käyttö on toki lisääntynyt vuosien varrella, mutta edelleen suurimmaksi osaksi pyydykset lasketaan tutuille paikoille, jotka ovat kulkeneet verenperintönä tai ovat muuten vain tuttuja lähialueita. Jos kalaa ei tule omilta "varmoilta" paikoilta, ei sitä kalaa yleensä tule muualtakaan, koska kala ei yksinkertaisesti liiku eli ei ole syönnöksellä.
 
Oletko kuullut 50m lakia? Toisin sanoen et saa mennä kalastamaan 50m lähemmäksi järvessä olevaa pyydystä tai asumuksen rantaa. On hyvinkin mahdollista, että olet ollut liian lähellä jonkun pyydyksiä heittokalastamassa ja kyseinen henkilö on huomauttanut sinua asiasta. En usko, että pyydyskalastajia haittaisi, jos kalastat pyydysten lähellä, jos aktiivivälinein kalastavat kunnioittaisivat muiden kalastajien omaisuutta. Valitettavan usein aktiivivälinein kalastavat eivät kunnioita muita kalastajia tai heidän välineitään. Tässäkin viestiketjussa monet ovat uhanneet viiltää verkkoja rikki puukolla. Erityisen huolestuttavaa mielestäni asiassa on, että kyseiset uhkailut ovat tehneet sivustojen ylläpitäjät, omistajat ja aktiivit. Mielestäni ongelma on näiden osalta kasvatuksessa, koska ainakin itseäni on opetettu kunnioittamaan sekä omaa että muiden omaisuutta. Mielestäni ei ole väliä kenen vika vahingon sattuessa on - vaan tärkeintä on se miten toimii kyseisessä tilanteessa. Ymmärrän kyllä, että verkkoihin ajettaessa harmittaa, koska niin on tapahtunut myös omalla kohdallani. Omalla kohdallani tapahduttua kyse on ollut omasta huolimattomuudesta ja huonosta tarkkailusta. Toisin sanoen syy on ollut niissä tapauksissa itsessäni. Omalla kohdallani mieleeni ei edes tulisi puukolla viiltää toisten verkkoja tai katiskoita rikki.

Kerron muutaman esimerkin viime kesältä.
- Pyysin viikon ajan muikkua harppauskerroksen alta verkoilla 13-16m syvyydestä. Verkkojadat merkitty molempiin päihin 1½ metrin lippukohoin, jossa oli fluerosoivan kelta/vihdeät liput. Välikohoina käytin mehukattipurkin kokoisia välikohoja. Välikohojen väri oli punainen ja valkoinen. Välikohot oli asetettu 15m välein. Verkot pudotettu väliveteen noin 13-16m syvyyteen. Vettä kyseisellä paikalla oli 45-50m kaikkiaan. Kyseinen alue on tunnettu kesäisestä muikun pyynnistä ja meidän verkkojen lisäksi alueella oli silloin noin 20 muuta jataa. Hyvänä muikkukesänä siellä on huomattavasti enemmän muikkuverkkoja. Kahtena aamuna verkkoja kokiessamme verkot olivat kasassa, välikohoja kadonnut ja verkoista löytyi yksi tai useampi miehen mentävä aukko. Muutama välikoho löytyi seuraavana päivänä ajelehtimassa keskeltä järveä ja naruja tarkastellessa teräaseella oli niitä katkottu.
- Eräänä iltana noita muikkuverkkoja laskiessamme näimme samaan jataan ajavan kahden uisteluveneen peräkkäin noin 30 minuutin välein. Kyseiset verkot olivat laskettu asiallisesti lippukohoin ja myöskin laskettu välikohoin väliveteen. Uisteluveneiden näkyvyyttä haittasi auringonlasku, joka paistoi suoraan venettä kohden. Joka tapauksessa mielenkiintoinen havainto, mutta se ei edelleenkään selitä miksi meidän verkot oli rutussa, rikki ja kohoja kadonnut.
- Yhtenä aamuna meiltä varastettiin neljä kappaletta pohjaan laskettuja verkkoja. Verkot oli merkitty kyseisillä 1½ lippukohoilla ja pienet kivet molemmissa päissä. Verkot oli laskettu rinteeseen 3m-15m syvyyteen. Olemme pitäneet kyseisellä paikalla verkkoja jo noin 40 vuoden ajan. Aluksi sekä kesällä että talvella, mutta viimeiset 20 vuotta vain kesäaikaan. Kaikkien kyseisellä järvellä kulkijoiden pitäisi kyseiset verkot tietää ja vieläpä kenelle ne kuuluvat. Kyseiset neljä verkkoa olivat käytännössä uusia ja olivat saaneet pyyntiaikaa muutamia päiviä. Kesän aikana korvaavat pohjaverkotkin olivat muutaman kerran kasassa ja isoja reikiä niistä löytyi.
- Kesän aikana näin muutaman vesiskootterimiehen pitävän muutamien verkkojen kohdalla olevia lippukohoja pujottelukeppeinä.

Luuletko/luuletteko, että esimerkit, joista kirjoitin edistävät uistelijoiden ja vapakalastajien etua osakaskunnissa, jotka päättävät lupa-asioista? Monet osakaskuntien päättäjistä ovat edelleen niitä vanhoja kalamiehiä/naisia, jotka pyytävät seisovilla pyydyksillä kalaa.

On toki totta, että vesistöissä on huonosti merkittyjä pyydyksiä ja niiden pitämistä tulisi välttää niissä vesistöissä, joissa on paljon liikkujia tai uistelijoita. Siitä voimme olla samaa mieltä. Olen aikaisemmissa viesteissäni tuonut ilmi, että asia on vaikea myös MMM (maa- ja metsätalousministeriö), jossa muutoksia näihin asioihin voisi saada. Olen tuonut aikaisemmissa viesteissäni ilmi ne olettamukset/mielipiteeni miksi tämä asia on MMM:lle vaikea. Kuten "catch-a-fish" ehdotti, menkää paikallisten osakaskuntien kokouksiin, vaikka teillä ei olisikaan päätäntävaltaa/äänivaltaa päätöksissä. Teidän mielipiteitänne ja ajatuksianne varmasti kuunnellaan ja hyvillä perusteilla muutoksia paikallisella tasolla saadaan aikaiseksi. Puukon heiluttaminen ei ole tapa vaikuttaa tai uhkailu sen tekemisellä.

Kuten Stögö kirjoitti viestissään, monin paikoin pyydysten merkitsemisessä käytetään samoja menetelmiä mitä on vuosikymmeniä käytetty. Monesti nämä merkitsemistavat ovat vanhentuneita. Omasta mielestäni ei voi väheksyä myös välineiden kehitystä. Nykypäivänä veneet ovat huomattavasti parempia kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Ihmisillä toisin sanoen on parempia veneitä, joilla voidaan kulkea kovassa aallokossa ja siitä huolimatta vielä uistella. Kovalla kelillä hyvinkään merkityt pyydykset eivät näy kovinkaan helposti. Tällaisissa olosuhteissa uistellessa monesti vikaa on enemmän uistelijassa kuin pyydysten merkitsemisessä.

Mielestäni uistelijioiden pitäisi katsoa peiliin myös pimeällä uisteltaessa. Jos suunnittelee yöuistelua, reitit pitää tarkastaa ennen auringonlaskua ja pysyä niillä reiteillä. Jos yöuistelussa sattuu vahinko, syy on aina uistelijan. Satunnaisesti näiltä kalastuspalstoilta saa lukea reissuraportteja ihmisiltä, jotka lähtevät keskellä yötä uistelemaan kuhaa ja palaavat takaisin maihin aamulla auringon noustessa.

Myöskään kovassa sumussa ei pitäisi uistella, koska näkyvyys on silloin heikko eikä seisovia pyydyksiä kyetä havaitsemaan. Silloinkin syyllinen on mielestäni aina uistelijan, koska silloin ei pysty havaitsemaan huonosti eikä hyvin merkittyjä pyydyksiä.

Aiemmin toin esille myös esimerkin, jossa todennäköisesti auringonpaiste aiheutti ongelmia pyydysten tarkkailuun. Silloinkin syyllinen on uistelija.
 
Vaikka toin tässä muutamia esimerkkejä esille, useasti vahingon sattuessa kyse on puutteellisesti merkityistä pyydyksistä. Olen edelleen sitä mieltä, että toisen omaisuutta pitää kunnioittaa ja puukko ei silloin ole väline uistinten irroittamiseen. Ei ole väliä kuka on syyssä mistäkin asiasta. Enhän minäkään mene väärin pysäköityjä autoja avaimella viiltelemään, koska auto oli minun mielestäni väärin pysäköity - enkä saanut omaa autoani parkkeerattua tai en päässyt omaan autooni sisään tai jotain muita syitä. Väärin pysäköidyn auton löytää kaupungissa muutaman minuutin kävelemisen tuloksena, mutta harvoihin autoihin on potkittu lommoja kostoksi tai niitä avaimella vedettyjä naarmuja.

Toivottavasti ymmärsitte pointtini tähän puukko asiaan liittyen?

Mitä sitten tulee tähän yksityisten rantojen 50m sääntöön. Omaan rantaan toki saa katiskoita ja verkkoja laskea, mutta en kyllä muiden pyydyksiä siellä halua näkeväni. Harvoin sitä tuntuu myös tapahtuvan. Sen sijaan monet aktiivivälinein pyytävät tuntuvat rekkaavan kaislikkorantoja, joiden keskellä on laitureita ja kaislikon takana kesämökkejä. En yhtään ihmettele, jos joku saunoja välillä kimpaantuu näihin heittokalastajiin - etenkin, jos saunojat ovat naisia joiden tarkoituksena on suomalaiseen tapaan mennä nakuna uimaan. Kyllä tässäkin asiassa toivoisi parantamisen varaa toimintatavoissa erityisesti heittokalastusta ja onkimista harjoittavien kalastajien osalta.


Ymmärrän kyllä, että sinua ärsyttää verkot itsekkäistä eli ahneuteen pohjautuvista syistä johtuen. Asiallisia perusteita en ole vielä nähnyt yhtäkään näissä kirjoituksissa mitä olet tähän viestiketjuun kirjoittanut. Et vastaa kysymyksiin, joita sinulle tehdään vaan flametat minkä ehdit.
 

Ennen kuin vastaan, heitän vastakysymyksen. Miten estät kuhaa uistellessasi haukien tarttumisen uistimeen (tai päinvastoin)?

Verkoilla pystyy kohdentavaan kalastamiseen eli täsmäpyyntiin. Sillä menetelmällä pystytään etenkin tiettyjen kalalajien suhteen minimoimaan sivusaaliit. Esimerkiksi muikkua harppauskerroksesta pyydettäessä tai muikkua kudulta pyydettäessä sivusaalista yleensä tulee vähän. Samaten keskellä lämpimintä kesää syvänteissä pintaan lasketuista kuhaverkoista harvemmin sivusaaliita tulee. Keväällä matalasta on helppo puolestaan pyytää ahventa verkoilla.

On toki valitettavaa, että kaikilla järvillä kohdentava verkkokalastaminen ei ole mahdollista, koska osakaskuntien päättäjät eivät ole ammattitaitoisia. Toisin sanoen ei ole luotu pelisääntöjä, jonka puitteissa alle viiden metrin syvyydessä sallittaisiin ahven ja siika verkot, mutta viittä metriä syvemmässä vedessä puolestaan pyydettäisiin kuhaverkoilla. Monella suurella järvellä tämä kohdentava kalastaminen on jo otettu käyttöön. Kohdentavasta pyydyskalastamisesta voit lukea enemmän ERÄ lehden numerosta 7/2006. Katiskoilla ja rysillä kohdentava kalastaminen on ainakin ahventen, hauen, särjen ja lahnan osalta helpompaa. Talvella voidaan käyttää katiskoita ja mertoja mateen pyytämiseen. Iskukoukkuihin puolestaan harvemmin muut kalat iskevät kuin hauki. Kyllä pyydyskalastamisella pystytään hyvinkin suorittamaan kohdentavaa eli valikoivaa kalastamista. Pyydyskalastamisella saadaan kaikkia kalalajeja ja kalastaminen voidaan kohdentaa mihin tahansa kokoluokkaan.

Aktiivivälinein kohdentava kalastaminen on samalla tapaa mahdotonta. Sivusaaliista ei voi välttyä - eikä myöskään voida valita yhtä helposti saaliskalan kokoa kuin mitä pyydyskalastamisessa. Toki aktiivivälinein voidaan vapauttaa esimerkiksi alamittainen kala, joka puolestaan ei kaikissa pyydyskalastamismuodoissa ole mahdollista.


Kyse on suurimmaksi osaksi päästöjen aiheuttamasta kuormituksesta, joka aiheuttaa rehevöitymisestä. Päästöistä olen tässäkin postauksessa kirjoittanut aivan riittämiin. Osittain syynä on myös kalatasapainon järkkyminen. Toisin sanoen petokaloja pitäisi olla vesistössä noin 1/3 suhteessa petokalojen ravintoon nähden. Vesistössä pitäisi olla myös kaiken kokoista kalaa. Väittäisin, että petokaloihin kohdistuva pyyntikultuuri enemmän koskee aktiivivälinein kalastavia kuin pyydyskalastajia. Pyydyskalastajat kalastavat myös muita kalalajeja kuin petokaloja. Ymmärrän myös, että sinun on vaikea ymmärtää tätä tosiasiaa, koska et harrasta kalastamista moninaisesti - etkä syö kalaa.

Mites tämä katiska-kalastus liittyy EU:n verkkokalastus hommiin...
Alkaa tämä aihe muutenkin olemaan aika kulunut. Jokaisella omat mielipiteet ja omat kalastustapansa, ei ne siitä väittelemällä muutu.