Jatketaan OT linjalla, kun sitä monet muutkin tuntuvat harjoittavan.
Mutta verkkokalastuksen rajoittaminen ns. mökkikalastajille voisi olla hyvä (esim.1 verkko per mökki) koska ei mökkikalastajilla ole tarvetta moneen verkkoon. No,tämähän on vain minun mielipiteeni,ja toivon että tämä juttu on vain jokin typerä huhu,tai sitten tässä on jotain perää mutta on käsitetty kosolti väärin koko asia.
Mihin perustat mielipiteesi, jossa mökkikalastajien osalta verkot pitäisi rajoittaa yhteen verkkoon? Miksi mökkikalastajalla ei ole tarvetta kuin yhteen verkkoon? Oletko valmis rajoittamaan vetouistelussa tai heittouistelussa vapojen määrän yhteen per vene? Eihän vetouistelussa ja heittouistelussa tarvita kuin yksi vapa per vene samalla perusteella ajatellen.
Ennen kuin kirjoittaa mielipiteitään tai ajatuksiaan, olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään asiaa useammalta kantilta kuin se mikä ensimmäisenä päähän pälkähtää. Olisi myös hyvä, jos perustelisi edes jollain tapaa väitteensä. Itsekkyyteen viittaavat mielipiteesi osoittavat ahneutta, josta tunnut pyydyskalastajia syyttävän (et tosin ole ainoa tässä keskustelussa). Tästä syystä olisi peiliin katsomisen paikka. Olisi myös hyvä olla esittämättä jyrkkiä mielipiteitä asioista, jotka tunnetusti tiedetään tunteita herättäväksi aiheiksi. Sellaisia aiheita ovat muun muuassa pyydyskalastus ja C&R kalastus. Rakentava keskustelu, mielipiteiden perusteleminen ja pyrkimys ajattelemaan asiaa ennen kirjoittamista johtavat asialliseen lopputulokseen, josta hyötyvät kaikki.
Yllä kirjoitin, että Suomessa on 66 000 järveä ja jokaisessa on omat tarinansa. Jos muutosta halutaan jollain niistä järvistä, toiminnan pitäisi mennä seuraavalla tavalla:
1) Tehdään tutkimus
Tutkimuksessa voidaan tutkita muun muuassa seuraavaa:
- Tutkitaan järvessä esiintyvät kalalajit
- Tutkitaan miten paljon eri kokoisia kalalajeja vesistöstä löytyy. Toisin sanoen tutkitaan miten nopeasti kalat kasvavat, miten paljon mitäkin kalalajeja löytyy yms.
- Kartoitetaan ympäristötekijät, joka pitää sisällään myös järven kunnon kartoituksen yms.
- Tutkitaan miten kova kalastuspaine järvessä on. Millä menetelmillä kaloja pyydetään ja mitä lajeja ensi sijaisesti pyydetään.
2) Arvioidaan tutkimustulokset
3) Tehdään tutkimustulosten pohjalta johtopäätökset ja kehityssuunnitelma
Toisin sanoen pyritään ymmärtämään syy-seuraussuhteet ja niiden pohjalta toimintasuunnitelma miten tavoitteeseen aiotaan päästä.
4) Kehityssuunnitelma toteutetaan.
Toteutetaan kehityssuunnitelma siltä pohjalta mikä on haluttu tavoite.
5) Seurataan ja tutkitaan toteumaa.
Jos toteutuma ei ole haluttu, voidaan vielä kehityssuunnitelmaa tarkentaa ja parantaa.
6) Lopputuloksen arviointi
Kun projekti ollaan viety loppuun arvioidaan miten hyvin/huonosti tavoitteeseen ollaan päästy. Joskus ei välttämättä päästä tavoitteeseen ja sekin pitää ymmärtää.
Kannattaa edelleen muistaa, että Suomessa on yli 66 000 järveä ja monissa järvissä ollaan menty huimasti parempaan suuntaan siitä mikä tilanne oli 15-20 vuotta sitten. Siihen aikaan vielä metsiä ojitettiin ja paskat valuivat vesistöihin. Samaten pelloilta kaikki paska valui vesistöihin, kun ei ollut suoja-alueita ja peltoja lannoitettiin nykyistä huomattavasti enemmän. Tässä vain muutama esimerkki. On toki totta, että esimerkiksi Itämeren tila on tänä aikana entisestään mennyt huonompaan tilaan ja Suomen osuus on siinä edelleenkin huomattavan suuri (muistaakseni 40% päästöistä). Onneksi Venäjällä Pietarin alueella jätevedenpuhdistamot on otettu käyttöön ja Pietarin paskat eivät enää mene suoraan mereen, kuten tilanne vielä 10 vuotta sitten oli. Myös Puolassa ja Baltian maissa on menty huomattavasti eteenpäin, vaikka niissäkin maissa on vielä paljon tehtävänä.
66 000 järvessämme veden laadun lisäksi kalakannat ovat yleensä ottaen parantuneet. Ongelmia edelleen on rehevöitymisessä ja kalatasapainon osalta. Merialueilla sen sijaan esimerkiksi merilohen ja meritaimenen tilanne on huonontunut.
Suurten kaupunkien lähialueilla kalastuspaine on kasvanut ja erityisesti tästä voidaan syyttää aktiivivälinein tapahtuvaa kalastamista. Pyydyskalastus on vuosi vuodelta vähentynyt, mutta ongelmat siitä huolimatta erityisesti suurten kaupunkien läheisyydessä kasvaneet. Tällä perustelen kantaani, jonka mukaan aktiivivälinein kalastavien pitäisi myös katsoa peiliin. Suomessa on oikeasti paljon järviä ja kalaa riittää 1 000 000 kalastajalle aivan riittämiin, jos kalastaminen jakaantuisi tasaisesti.
Itse olen ajatellut, että suuren kalastuspaineen alueilla ensisijaisesti paikallisten toimijoiden kalastaminen pitää turvata. Näiden piirissä ovat vesistöjen ympäristössä vakituisesti asustavat henkilöt ja kesämökkiläiset. Vasta tämän jälkeen tulevat niin sanotut ulkopaikkakuntalaiset, jotka kiskovat trailereilla veneensä vesialueelle. Näiden kohdalla esimerkiksi lupamaksut voisivat olla korkeampia. Trailerikalastajat yleensä ottaen ovat niitä, jotka kalastavat eniten ja aiheuttavat eniten kalastuspainetta. Korkeammilla lupamaksuilla trailerikalastajat saattaavat siirtyä muille vesille, jotka ovat edullisempia ja paikallisten kalastajien kalavedet olisivat näin ollen paremmin turvatut. Juuri paikalliset kalastajat eniten kantavat huolta omista kalavesistään. Ulkopuolisilla kalastajilla vähemmän tähän on intoa. Nämä kalaturistit ovat valmiita matkustamaan pitkiäkin matkoja, jos jossain on hyvä kalakanta ja juuri he aiheuttavat sen ylimääräisen kalastuspaineen, jota kalakannat ei enää kestä. Osakaskunnat ovat valitettavan hitaita reagoimaan tällaiseen ylimääräiseen ja yllättävään kalastuspaineeseen. Ahneuksissaan ja tyhmyyttään nämä osakaskunnat yleensä ottaen eivät aseta rajoituksia - vaan ottavat lupamaksuista rahat vastaan. Kun kalakannat ovat kalastuspaineen myötä romahtaneet, nämä trailerikalastajat siirtyvät jollekin toiselle vesialueelle ja paikalliset kalastajat jäävät kärsimään seurauksista. Toisin sanoen osakaskuntien pitäisi pystyä reagoimaan nopeammin muuttuvaan kalastuspaineeseen kalakantojen pohjalta. Kovan kalastuspaineen alueella lupamaksuja voisi yleensä ottaen korottaa (myös paikallisille toimijoille), koska se vähentäisi satunnaisesti kalastavien määrää. Suuren kalastuspaineen alueilla voisi asettaa myös saaliskiintiöitä ja alamittarajojen nostamisia. Myös alueelle myönnettävien kalastuslupien määrää voidaan rajoittaa tai asettaa niille kiintiöitä. Monia muitakin menetelmiä voisi ajatella tarpeen mukaan, kuten vapamäärien rajoittaminen, verkkojen silmäkoko politiikan muuttaminen yms.
Tärkeintä kalastuksessa on, että se tapahtuu ympäristön ja kalakantojen kannalta kestävältä pohjalta.
Etusivu |
Ohjeet |
Haku |
Kalenteri |
Kirjaudu |
Rekisteröidy
Kirjoittaja
