Bravoo me nuoret ruletetaan  vuhuhujiaiaia

Nyt siis itse aiheeseen. Toivon, että ne jotka haluavat tästä asiasta oikeasti keskustella unohtaisivat mielipiteensä, ja keskustelu käytäisiin puhtaasti vallitsevien tosiseikkojen pohjalta. Mielipidekeskustelusta ko. aiheesta mainioita(=varoittavia) esimerkkejä tarjoaa kalastus.com.
Ydinkysymys on siis edelleen se, että onko tosiasioiden pohjalta syytä päätellä, että verkkokalastus tulisi kokonaan kieltää Suomessa. Tämä ei ole enää mielipidekysymys, vaan asiakysymys.

Eri mieltä: Verkkojen osalta olisi helpompi valvoa kyllä täyskieltoa kun sitä onko silmien mitat oikein, onko verkko oikeassa paikassa, onko verkko merkitty asianmukaisesti...

Kasankinin ja Jykän "purkaukset" siitä kuka bitchsläppäs ja ketä poistettu viestiketjusta.  Jos nyt pysytään ihan aiheessa

Nämä verbaaliset miekkailuottelut voivat Jykä ja Kasankin suorittaa vaikka tuolla alueella: http://www.heittokalastus.info/forum/index.php/board,4.0.html 

Tiedä siitä älyköstä sitten, mutta minä sanoin tässä samassa keskustelussa aikalailla vastaavaa tuolla sivulla 2.

Huomasin tämän "EU kieltää verkkokalastuksen" -ketjun etsiessäni netistä yhtä verkkokalastukseen liittyvää asiaa. Seurasin löytämiäni linkkejä, mutta en löytänyt mitään muuta, kuin lisää huhujen levitystä. Joten perättömästä huhusta taitaa olla kyse.

Itse asiasta kysyisin, että mikä ihme joitakin ihmisiä verkkokalastuksessa nyppii? On tietysti harmillista, jos menettää silloin tällöin uistimen kalaverkkoon, mutta enemmän niitä uistimia jää kivenkoloihin ja uppotukkeihin. Ja aivan yhtä paljon harmittaa verkkokalastajaa, kun joku uistelija paksulla siimalla ja moottorilla sotkee hyvin merkityn verkon sykkyrään.

Kalakantojen pieneneminen on pötyä ainakin järvien osalta. Meidän järvestä tuli viime kesänä sekä haukea että kuhaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja verkkokalastajat tekevät yhden ekologisesti hyvän teon, joka jää muilta huomaamatta: nostavat tonneittain puolen kilon lahnaa ja säynävää pois järveä sotkemasta.

Itse kalastan siksi, että tykkään syödä kalaa. Se onnistuu yleensä nopeimmin verkoilla tai katiskalla, ja aika säästyy muihin hommiin.

Ps. "läppänä" lähtenyt idea saatetaan toteuttaa: http://www.heittokalastus.info/forum/index.php/topic,1430.0.html

*wink*

Haluan korjata muutamaa kohtaa, koska tunnut jakavan virheellistä tietoa jatkuvasti.

a) Yliverkotus tietyillä paikoilla.

Tarkoitat varmaankin ylikalastusta?

Esimerkiksi Tuusulanjärven kuhakanta, jossa oli paljon isoja vielä 90-luvun puolella tuhottiin samalla tapaa kuin esim. Kernaalanjärven ja Lohjanjärven kuhakannat. Kun suurista kuhista alkoi levitä tarinoita, kaikki kalastajat ryntäsivät paikalle. Kaikilla kalastajilla tarkoitan niin vapakalastajia kuin verkostajia ja ties mitä muita kalastajia. Tuloksen kaikki tietävät eli suuret kuhat vähenivät. Niitä toki saadaan vieläkin.

Taustalla oli muutamia syitä, joista mainittakoon seuraavaa:
- Lainsäädännön muutos muistaakseni vuonna 1993 tai 1994, joka käytännössä vapautti vapakalastuksen. Se puolestaan mahdollisti sen, että useiden satojen kilometrien päästä pääsi uistelemaan kyseisille järville, jotka olivat kalaisassa maineessa.
- Paikallisten osakaskuntien "ahneus" tai ennemminkin taidottomuus. He kuvittelivat, että suuremmilla lupamäärillä saadaan istutusmääriä kasvatettua. Tämä tietenkin pätee tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sen kriittisen pisteen yli mentiin ja pahasti. Nyt kalakannat ovat elpymässä, kun kalastuspaine on hieman hellittänyt.
- Ympäristötekijät. Esimerkiksi Tuusulanjärvi on matala järvi, jonka ympärillä on paljon vesistöä kuormittavia tekijöitä.

Vaikka mainitsin ympäristötekijät, monin paikoin Suomessa ollaan menty paljon eteenpäin siitä mikä oli vesistöjen tilanne esimerkiksi 70-80 luvuilla. Tuohon aikaan ojitettiin soita ja peltojen paskat valuivat suoraan vesistöihin. Tuohon aikaan jokia vielä valjastettiin energiantuotantoon. Nyt ojia ennemminkin pyritään entisöimään ja peltoihin on rakennettu suojavalleja yms. Kyllä minusta yleensä ottaen vesistöjen tila on huomattavasti parempi tällä hetkellä kuin 20-30 vuotta sitten.

On myös todettava, että etenkin kuha on menestynyt 90-luvun alusta saakka. Syynä tähän ovat kasvaneet istutusmäärät ja lämpimät kesät. Elpyneet kuhakannat on yksi syy miksi monin paikoin verkkojen silmäkokoa on nostettu. Valitettavasti samaan aikaan, kun kuhalle kumarretaan, niin näytetään samalla persettä esim ahvenelle ja siialle.

Mitä tulee yleiseen suurten petokalojen vähenemiseen vesistöistä, mainitsen muutaman tekijän joilla itse asiaa perustelen. En tiedä ovatko nämä oikeita, koska tutkimustietoa näille ei löydy.
- Edelleen vapakalastuksen vapauttaminen vuoden 1993/1994 lainsäädännön osalta, joka käytännössä vapautti vapakalastamisen. Tuohon aikaan ja edelleen ollaan valmiita matkustamaan pitkiäkin matkoja, jos tiedossa on suuria kaloja. Tuohon aikaan C&R kalastus ei ollut yleistä, joten kaikki suuret kalat päätyivät ruokapöytään. Vapakalastaminen myös vääristää vesistön kalatasapainoa. Koska vapakalastus keskittyy puhtaasti petokaloihin, särkikalat lisääntyvät, ahvenet lisääntyvät. Seurauksena kalatasapainon häiriintymisestä on kalojen kääpiöityminen.
- Samaan aikaan, kun vapakalastus on yleistynyt, verkkokalastaminen on jatkuvasti vähentynyt. Ennen kovalla verkostamisella vesistöistä löytyi kaiken kokoisia kaloja, kuten terveissä vesistöissä kuuluukin. Samaan verkostamisen vähenemisen vuosina vapakalastajien painostamisen myötä verkkojen alinta silmäkokoa on nostettu monissa vesissä, joka on käytännössä estänyt monissa järvissä esim ahvenen ja siian verkkokalastamisen (osakaskuntien taidottomuutta). Verkkojen silmäkoko on monissa vesistöissä kuitenkin niin pieni, etteivät suuret petokalat niihin kovinkaan helposti jää kiinni, vaikka silmäkoon nostamisen myötä todennäköisyys tälle onkin kasvanut.
- Tekninen kehitys. 90-luvulla esimerkiksi kaikuluotainten hinnat putosivat riittävän alas, jotta tavalliset kalastajat kykenivät niitä ostamaan. Myöhemmin tuli myös GPS:ää yms. Joka tapauksessa teknisen kehityksen myötä aktiivivälinein kalastajille on syntynyt etu puolelleen. Nyt pystytään uistelemaan sillä syvyydellä, jolla kalat ovat ilman erityisiä kokeiluja. Toisin sanoen saalisvarmuus lisääntyi teknisen kehityksen myötä. On myös todettava, että verkkokalastajat eivät yleensä ottaen käytä teknisiä vempaimia kalastamisen apuna. Suurin osa edelleen laskee verkkonsa samoille perinteisille paikoille, jossa tieto on kulkenut isältä pojalle.

Suuri kalastuspaine on jokaisen suuren kaupungin lähellä olevilla vesillä suurin ongelma tällä hetkellä. Omasta mielestäni kalastuspainetta on kevennettävä kestävälle pohjalle. Ratkaisu tähän ei ole yksittäisen kalastusmuodon täyskielto, vaan menetelmät tulee löytää muilla menetelmillä.

b) Erittäin pienten vesistöjen verkotus

Edelleenkään ei ole mitään merkitystä millä kalastusmenetelmällä kalat sinne ruokapöytään saadaan.

Lammet ja pienet järvet yleensä ottaen ovat reheviä ja juuri siellä pitäisi hoitokalastusta suorittaa. On toki totta, että rehevät järvet ovat hauelle paratiisi, mutta yleensä ottaen rehevien järvien/lampien tilanne paranee riittävällä kalastamisella. Itse en usko aktiivivälinein tämän olevan mahdollista. Parhaiten se onnistuu sopivan pienisilmäisillä verkoilla, joilla saadaan särkeä, lahnaa ja pientä ahventa pois. Kun tuollaisen järven kalatasapaino on saatu kuntoon, vesistön tila yleensä paranee eli vedestä tulee puhtaampaa. Samaan aikaan myös ylipopulaation aiheuttama kääpiöityminen häviää ja kalat pystyvät helpommin kasvamaan suuremmiksi.

c) Merkkaamattomat verkot

Verkostaminen on jatkuvasti vähentynyt ja sen myötä myös verkoilla tapahtuva salakalastus. Voin väittää, että sotiemme veteraanit ja sen aikaiset ikäluokat harrastivat aika laajalti salakalastamista. Nyt monet ovat joko kuolleet tai vanhentuneet niin paljon etteivät enää kalastamista voi harjoittaa.

d) Väärin merkityt verkot.

Katso postaukseni täältä, jossa kantani tähän löytyy: http://www.heittokalastus.info/forum/index.php/topic,1430.msg24635.html#msg24635

Lisättäköön vielä sen verran, että kannatan asiallista verkkojen merkitsemistä. Olenhan aktiivikalastaja minäkin. Väärin merkittyjä verkkoja sen sijaan olen todella harvoin nähnyt.


Selvennätkö Juha tuota lausetta suhteessa tuohon a) kohtaan ja ensimmäiseen viestiisi tähän aiheeseen liittyen. Mielestäni kommenteissasi on hieman ristiriitaa. Muutenkin olisi hyvä, jos väittää jotain, pyrkii mielipiteensä ja ajatuksensa perustelemaan jollain tapaa. Jatkuvien provokatiivisten kommenttien viljelyä pitäisi myös välttää, jos on asemassa, jossa pystyy vaikuttamaan nuorten kalastajan alkujen pääkoppaan. Monien kohdalla yksi tai useampi sukupolvi on kalastuskulttuurissa jäänyt välistä - eivätkä he ymmärrä miten kalastamisen moninaisuutta pitää käsitellä.

Mitä tulee verkko kalastamisen perseestä oloon. Itse ainakin arvostan ruokakalana muikun ja siian, joita on erittäin haastavaa pyytää aktiivivälinein. Kannattaa myös muistaa, että muikku on taloudellisesti tärkein sisävesikalamme.

Kannattaa myös tutustua ERÄ 07/2006 numeroon, joka on passiivikalastuksen täsmäpyynnin erikoisnumero. Kiitos siitä kuuluu toimittaja Risto Jussilalle.

Mitä tulee tähän alkuperäiseen kysymykseen, muistaakseni kyse oli ajoverkoista. Kyse ei todellakaan ollut verkkokalastuksen kieltämisestä.

EDIT: Lisäsin hieman tekstiä tuonne väliin, joten jos olet jo kertaalleen lukenut, lue uudestaan

Ilmeisesti ihmiset eivät vaivaudu lukemaan aihetta ennen kommentointia, koska jos he olisivat tämän tehneet, he varmaankin olisivat huomanneet, että kyseessä on ns. uutisankka. EU *ei* ole kieltämässä verkkokalastusta, vaan kyseessä oli lohen ajoverkkokalastuksen kieltämisestä.

En haluaisi tarttua yksittäisiin järviin tai vesiin, koska asioita pitää tarkastella suuremmassa kontekstissa. Jokaisessa paikallisessa järvessä, lammessa tai vesialueessa on omat huonot ja hyvät puolet. Suomessa on yli 66 000 järveä ja varmasti yhtä monta tarinaa.

Rusutjärvi tuntuu kuuluvan tähän sarjaan, jossa ilman hapettamis ja muita hoitotoimenpiteitä kalakannat kuolisivat kerran kymmenessä vuodessa hapettomuuteen. Paikalliset toimijat varmasti tekevät parhaansa, mutta osakaskuntien edustajien ammattitaito ei aina kestä kriittistä tarkastelua. Itse en syyllistäsi tässä tilanteessa verkkokalastajia, vaan ennemminkin nämä osakaskuntien päättäjät. Olethan sinäkin valmis tekemään kalastusreissuja kalavarmoille seuduille pitkiäkin matkoja, koska se on sallittua. Samalla tapaa verkottajat laskevat verkkonsa alueille, joista kalaa tulee. Ei heidänkään tapauksessa ole järkevää laskea verkkoja hapettomiin osiin järveä, kun siellä ei ole kalaa. Tästä syystä ongelma on osakaskunnissa, jotka säännöt vesialueille laativat.

Jos järveä tai lampea joudutaan tekohengittämään hapettajien kanssa, on täysin luonnollista että happikadon kärsimät kalat siirtyvät hapettajien lähelle. Kyseisessä järvessä olisi pitänyt kieltää hapettajien läheisyydessä kalastaminen tai kieltää jopa talvikalastus kokonaan. En myöskään tunne Rusutjärven kalakannan kalatasapainoa. Jos järvi on rehevä ja siinä on paljon särkipohjaista kalaa, ne kuluttavat hapen talven aikana loppuun helpommin kuin terveellä pohjalla olevasta järvestä. Rehevöityneisyys toisin sanoen edistää happikadon syntymistä. Happea kuluttaa kalojen lisäksi myös kaislat ja muut vesikasvit.

Monissa pienissä järvissä, jotka ovat matalia ja niissä on muutama syvänne, kuha pakkautuu talveksi juuri näihin syvänteisiin ja ovat helppoa saalista verkostajille ja myös kuhan pilkkijöille. Kyse on edelleen paikallisten osakaskuntien vastuulla ja myös kalastajien vastuulla miten painottavat kuhan kalastamisen. Monilla tällaisilla pienillä järvillä, joissa on yksi tai kaksi talvehtimissyvännettä talviverkottaminen sallitaan vain erittäin suurisilmäisillä verkoilla, jotta kuhakantaa ei pystytä kalastamaan tyhjiin yhden talven aikana. Myös rajoitteita kuhapilkintään pitää tehdä kyseisillä järvillä esim saalismäärärajoilla. Pilkinnän rajoittaminen on lain puitteissa vaikeaa tuollaisilla järvillä, koska se on nykyään jokamiehenoikeus. Tästä syystä vastuu viimekädessä on pilkkijöillä ja kalastajilla itsellään. Kuten tunnettua ihmiset ovat ahneita - eivätkä usko muuta kuin lakia ja joskus eivät sitäkään.

Olen edelleen sitä mieltä, että salakalastaminen on yleensä ottaen vähentynyt, jos asioita tarkastellaan suuremmassa mittakaavassa. Itse puhuin salakalastamisesta yleensä ottaen, jossa salakalastetut kalat käytettiin oman perheen ravitsemiseen. Se oli myös suurempi ongelma kuin tämä ammattimainen Tuusulanjärven tai Airiston alueen salakalastaminen muutamia vuosia sitten paikallisten etnisten ravintoloiden laskuun. Toiminta toki oli valitettavaa, mutta kyse oli vain yhdestä kalalajista ja yksittäisistä tapauksista. Asioita pitäisi tarkastella kaikkien kalalajien osalta, jotka luontaisesti kyseisille vesialueille kuuluvat.

Olen toistaiseksi ottanut kantaa vain kuhaan, mutta tärkeämpää olisi keskustella vesistöjen kalatasapainosta. Terveessä järvessä jokaista kalalajia on ekologisesti kestävä määrä. Sen puitteissa lajikohtaisesti järvessä on kaiken kokoista kalaa sopivassa suhteessa. Terveessä järvessä petokalojen määrän pitäisi olla noin 1/3 planktonkaloihin nähden. Joka kerran, mun yksi kilon painoinen petokala poistuu järvestä, samassa suhteessa pitäisi poistaa vähintään kolme kiloa petokalan ravintokohde kalaa. Tällä tavalla kalatasapaino olisi järvellä turvattu.

Otetaanpa esimerkki. Jos kalastat vuoden aikana esimerkiksi 80 kiloa petokalaa (esim kuhaa ja hakuea), niin sinun pitäisi kalastaa kalatasapainon vuoksi 240kg petokalojen ravintona olevaa kalaa samoilta vesiltä, jotta kalatasapaino pysyy kunnossa. Aniharva meistä aktiivivälineharrastajista tätä toteuttaa, vaikka ehkä pilkkimistä ja ongintaa satunnaisesti harrastamme. Tästä syystä monissa vesistöissä kalatasapaino on järkkynyt ja järvet ovat rehevöityneet aikaisempaa enemmän. Ei kannata unohtaa metsä-, maatalous- ja kunnallistalouden aiheuttamaa vesistöjen kuormittumista, jotka ovat aiheuttaneet lisä rehevöitymistä. Monissa järvissä petokalojen istutusmääriä on pyritty lisäämään, mutta niiden avulla ei ole kalatasapaino-ongelmaa pystytty ratkaisemaan. Syynä tähän on ainakin seuraavia tekijöitä:
- Aktiivivälinen tapahtuva suuri kalastuspaine (ainakin suurten asutuskeskusten läheisyydessä).
- Verkkkojen alimman silmäkoon nostaminen, joka ei mahdollista pienten särkikalojen, siikojen ja ahventen verkkokalastamista.
- Liian suuuri istutuspolitiikka.
- Istutusten kohdentaminen vääriin kalalajeihin imagon vuoksi.
- Kalalajien arvostuksen nostaminen toisen edelle.

Mainitsin jo aktiivivälinein tapahtuvan kalatasapainon järkkymisen yhdeksi tekijäksi. Sen seurauksena kalatasapaino järkkyy, aiheuttaa kalapopulaation kasvamisen erityisesti särkikalojen kohdalla, edistää rehevöitymistä ja happikadon syntymistä tätä kautta. Suuren kalastuspaineen vuoksi kalatasapaino järkkyy myös siinä suhteessa, ettei suuria yksilöitä ehdi kasvamaan vesistöihin. Ne tulee pyydetyksi pois ennen kuin kasvavat "tavoitekokoon". On muuten mielenkiintoista, että ainoastaan aktiivikalastajat tavoittelevat niitä suuria kehukaloja. Suurimmalle osalle verkostajista tai katiskalla pyytäjistä tavoitteena on saada ruokakalat ja tästä syystä yleisesti ei edes yritetä saada kehukaloja, koska niiden saamisen todennäköisyys on pienempi.

Verkkokalastamisella samaa ongelmaa ei ennen päässyt syntymään, kun verkkojen alin silmäkoko oli riittävän alhaalla. Nyt kun kuhan (järvilohen ja järvitaimenen) arvostus on noussut, on pyllistetty muille kalalajeille. Tämä on edistänyt kalatasapainon järkkymistä, kun pientä särkikalaa tai ahventa ei enää kalasteta. Tätä alin sallittu silmäkoko ongelmaa ei kaikissa vesistöissä ole, koska siellä on kehityksessä menty uudelle asteelle eli kohdentavaan kalastamiseen. Siellä pienillä silmäkoon verkoilla sallitaan pyytäminen alle viiden metrin vesissä ja suuremmilla silmäkoon verkoilla syvemmissä osissa vesialueita. Valitettavasti tämä kohdentava verkkokalastaminen on ainakin vielä harvinaista paikallisten osakaskuntien ammattitaidottomuuden vuoksi. Olen myös ehdottanut muutamalla foorumilla, että katiskakalastaminen vapautettaisiin jokamiehenoikeudeksi hauen kevätkutua lukuunottamatta, joka voisi olla yksi askel edistää kalatasapainon syntymistä.

Liian suuri istutuspolitiikkaa perustelen esimerkiksi Näsijärven tilanteella. Siellä 90-luvulla istutettiin suuria määriä kuhaa, järvilohta ja järvitaimenta. Seurauksena oli, että järven muikkukanta romahti ja kyseiset petokalat eivät enää kasvaneet suuriksi. Toisin sanoen liian suuri istutusmäärä voi aiheuttaa myöskin lajin kääpiöitymistä ja ekologisen kalatasapainon järkkymistä. Lähde tälle Näsijärven esimerkille löytyy osoitteesta: http://www.kuhamaa.fi/saalislajit/nasisaaliit Kun Näsijärvellä istutusmääriä vähennettiin, muikkukanta elpyi. Samalla järvilohen, taimenen ja kuhien saalismäärät painoon sidottuina kasvoivat.

Istutusten kohdentamisella vääriin kalalajeihin imagon vuoksi kohdentuu juuri näihin järvilohiin, järvitaimeneen ja miksei myös osittain siikaan. Istutuspolitiikan perimmäinen tarkoitus on tukea luontaista kutua. Monissa järvissä lohta ja taimenta istutetaan lähinnä imagollisista virkistyskalastuksellisista perusteista johtuen. Jotta toiminta olisi pitkällä tähtäimellä kestävää ja järkevää, ensin pitäisi luoda puitteet, jotta luontainen kutu olisi mahdollista. Valitettavasti taloudelliset ja ilmastolliset tekijät estävät poliittisella tasolla tämän nykyisellään. Poliittisella tasolla on ennemminkin paineita lisätä ekologisia energian tuotantotapoja kuten jokien valjastaminen ja tuulivoimaloiden rakentaminen. Syynä tähän on Kioton ilmastosopimukset ja energiantarpeen jatkuva lisääntyminen. Näistä syistä johtuen lohen ja taimen luontaisien kutujokien määrä tulee ainakin lähitulevaisuudessa edelleen vähenemään. Tästä syystä mielestäni olisi tärkeämpää ajaa luontaisten kutujokien suojelua ja palauttamista alkuperäiseen tilaan, kuin istuttaa vääriä kalalajeja vesistöihin imagopohjaisista syistä johtuen. Monilla järvillä tärkeämpää kalatasapainon kannalta olisi kohdentaa istutukset esimerkiksi kuhan ja hauen istutuksiin, koska näillä on paremmat mahdollisuudet luontaiseen kutuun. Se olisi myös taloudellisesti järkevämpää. Siian kohdalla ollaan menty metsään vesistöissä,. joissa kohdentava kalastaminen verkoilla ei ole mahdollista alimman sallitun silmäkoon ollessa liian suuri. Suurin osa Suomessa istutettavista siikalajeista on niin sanottua plankton siikaa, joka ei kykene lisääntymään. Tästä syystä istutukset menevät järjestäin kyseisissä vesissä hukkaan, kun aniharvat siiat kasvavat riittävän suuriksi jäädäkseen pyydykseen. Tällaiset imagolliset syyt ovat entisestään kasvattaneet kalastuspainetta erityisesti vapakalastajien joukossa, kun mahdollisuus punalihaisen saamiseen on olemassa.

Ongelmaa on myös kalalajien arvostuksen nostamisessa toisen edelle. Olen aiemmassa postauksessani ja myös tässä postauksessa viitannut tilanteeseen, jossa kuha on nostettu jalustalle muiden kalalajien edelle (esim. ahven ja siika) ja sen puitteissa on tehty monin paikon kuhaa suosivia päätöksiä. Tällä hetkellä puhutaan yleisesti myös niin sanotuista roskakaloista, joita pitäisi pyytää tunkiolle tai turkistarhojen rehuksi. Itsekin sorrun usein käyttämään roskakalanimitystä. Ainakin minusta särki, jos se on pyydetty kirkasvetisestä järvestä eli ei maistu mudalta, on ruokakalana paremman makuista kuin hauki. Hämeessä on alkamassa kokeilu, jossa tätä niin sanottua roskakalaa aletaan jalostamaan ihmisravinnoksi esimerkkinä kalasäilykkeet yms.

Tätä niin sanottua roskakalaa joudutaan pyytämään rysillä ja muilla pyydyksillä tehopyynnin kautta monista pienistä järvistä ja lammista, koska ne ovat rehevöityneet. Kyseiset toimenpiteet ovat monin paikon ajaneet paikalliset osakaskunnat taloudellisesti ahtaalle, vaikka ovatkin saaneet tukia paikallisilta TE-keskuksilta ja muilta tahoilta. Tehopyynnin lisäksi monissa paikoissa vesikasvillisuutta on myös niitetty. Osakaskunnat ovat joutuneet käyttämään tehopyynnin rahoittamiseen istutuksiin käytettäviä määrärahoja, joiden luulisi kiinnostavan myös vapakalastajia. Jos verkkokalastaminen kiellettäisiin, rehevöityminen lisääntyisi, tehokalastamista pitäisi lisätä ja istutusmäärärahoja taas taloudellisista syistä johtuen pitäisi leikata. Oravanpyörä toisin sanoen olisi valmis, jonka seurauksena kukaan ei olisi tyytyväinen eli siinä kärsisi niin vapakalastajat kuin pyydyskalastajat.


Edelleenkään ei ole merkitystä millä tavalla ne kalat sinne ruokapöytään päätyvät.

Verkottamista ei yleensä ymmärretä hoitokalastamiseksi. Verkottamisen sivutuotteena tosin pyydetään paljon lahnaa, pasuria yms pois vesistöistä. Monissa järvissä alin verkon silmäkoon raja on nostettu sen verran korkealle, että verkoilla ei enää pystytä tätä hoitokalastusta yhtä hyvin suorittamaan kuin aiemmin. Hoitokalastamista eli tehopyyntiä tästä syystä monin paikoin hoidetaan ammattimaisen rysäkalastamisen puitteissa. Kannattaa lukea myös pari edellistä kappaletta tästä postauksestani.


Kertoisitko miksi et ymmärrä kuhan, taimen tai lohen pyydyskalastamista? Heitit mielipiteen, mutta et perustellut taaskaan asiaa millään tapaa.

Suomessa on tosiaan yli 66 000 järveä ja jokaisella järvellä on oma tarinansa. Suurin kalastuspaine kohdistuu suurten asutuskeskusten läheisyydessä olevilla merialueille tai suuremmille järville. Suurin osa kyseisillä alueilla kalastaa vapavälinein ja suuurin osa keskustelun alla olevista ongelmista kohdentuu juuri näille alueille. Nuo kuitenkin edustavat pientä osaa Suomen 66 000 järvestä. Minulla ei ole tilastotietoa, mutta oman kokemukseni puitteissa väittäisin, että pyydyskalastusluvista edelleen saadaan suurin osa lupatuloista, joita sitten käytetään istutusten rahoittamiseen. Toisin sanoen olen erimieltä Juhan kanssa. Suomessa on arvioitu olevan yli miljoona kalastajaa, joista ainoastaan parisataa tuhatta maksaa kalastamiseen tarvittavat luvat (lähde on muistaakseni ERÄ-lehti). Sen sijaan, että aletaan vääntämään kättä kumpi osapuoli kustantaa istutukseen käytettävät tulot, olisi huomattavasti tärkeämpää löytää menetelmät jotta nämä 800 000 kalastajaa maksaisivat tarvittavat luvat. Väittäisin, että nämä 800 000 salakalastajaa käyvät kalassa vuoden aikana ainoataan muutamia kertoja, joten heidän saalismääränsä ei kasva kovinkaan suureksi - eivätkä he myöskään ole keskustelun alla olevien ongelmian syyypäitä. Täytyy hieman pyörtää tätä salakalastamismielipidettäni, jonka esitin aiemmin - onhan se tuossa valossa edelleen tapahtuvaa. 800 000 ihmisen salakalastaminen tapahtuu kaikilla menetelmillä, ja väittäisin suurimmmaksi osaksi aktiivivälinein.

Sen sijaan pystyn tutkimustuloksiin viittaamaan, jonka mukaan aktiivivälinein pyydetään suurin osa lohi ja taimensaaliista. Kuhasaaliit menevät verkkokalastajille. Näsijärven tutkimusten mukaan vapakalastajat pyytävät taimensaaliista 2/3 ja järvilohen osalta 4/5. Katso ylempänä oleva Näsisaaliit linkki. RKTL:n sivuilla on myös tutkimustuloksia saalismääristä ja ne puoltavat täysin Näsijärven tutkimusta. Tästä RKTL:n tutkimuksesta on keskusteltu naapurisaitilla kiivaaseen sävyyn jokin aika sitten ( http://www.kalastus.com/keskustelu/messages/15/109807.html?1166797866 ). Tuossa keskustelussa oli siivottu ammattikalastus pois. Ohessa RKTL:n tutkimuksista tietoa tiivistettynä, jos naapurisaitille ei halua mennä koko ketjua lukemaan.

Verkko Vapavälineet (1000kg)
Ahven 2059 7406
Hauki 3257 4920
Kuha 1471 734
Taimen 312 385
Kirjolohi 36 565
Harjus 29 179
Merilohi 43 142
Järvilohi 60 74
--------------------
Yht. 7267 14405


Suomessa suurin osa 66 000 järvestä on pieniä, kuten aiemmin totesin. Monessa tuollaisista järvistä moottoriveneily on täysin kielletty tai asetettu rajoitteita moottorin koolle. Mehukatti on täysin riittävä verkon merkitsemistapa tuollaisille järville/lammille, joissa näkyvyys käytännössä on rannalta rannalle. Kyseinen toimintatapa ei aiheuta myöskään uistelijoille ongelmia, koska soutuveneellä tapahtuvassa vetouistelussa kohot havaitaan moottoriveneellä tapahtuvaa uistelemista helpommin. Olen tätä ihmetellyt, koska soutuveneellä uistellessa selkä on menosuuuntaan päin ja moottoriuistelemisessa naaman pitäisi olla menosuuntaan päin. Soutuveneellä tapahtuvassa uistelemisessa kohot havaitaan helpommin myös suuremmilla järvillä. Olisi hieman koomista, jos tuollaisilla pienillä järvillä verkot pitäisi merkitä 1,5m lippukoholla. Tämä voi olla myös yksi tekijä miksi MMM kokee tämän vaikeaksi.

On myös todettava, että monella suurella järvellä osakaskunnat ovat määritelleet mitä kalastuslain määrittelemä selvä verkkojen merkitsiminen käytännössä tarkoittaaa. Esimerkiksi Näsijärvellä osakaskunnat ovat päässeet yhteiseen ymmärräykseen ja asettaneet verkkojen merkitsemiseen puitteet eli verkot on merkittävä 1,5m lippusaloilla. Muutenkin on suositeltavaa, että suuremmilla järvillä, jossa moottoriveneilyä tapahtuu paljon, verkot merkittäisiin kyseisellä tavalla.