Kalaoppaaksi

[psychocowboy]

Vaikka on tullut nyt aika pessimistisiä kommentteja niin tärkeintä on että edes opiskelee! Opiskellessa edes jotain, saa hieman lisäaikaa miettimiselle ja pohtimiselle mitä haluaa elämällään tehdä. Okei, lukio on siihen mietiskelylle se helpoin/paras paikka (siellä ei juuri sun mietiskelyä häiritä). Kunhan ei jää kotisohvalle makaamaan äitinsä passattavaksi italianpoikain tyyliin.
Nimimerkillä sohvaperunaa seuraillut

[Pasi1]

Olen kyllä Mikko -P:n kanssa samaa mieltä. Lukio kannattaa käydä jo sillä perusteella, että ehtii vähän aikuistua ja miettiä tulevaisuuttaan, lukioaikaan meinasin lähteä lukemaan psykologiaa ja kuitenkin armeijan jälkeen päädyin rakennusalalle. Itse suosittelen järejestystä pk - lukio - armeija - ammattiopinnot, tällöin ehtii todella miettiä tulevaisuuttaan, muutamalla vuodella ei todellakaan ole merkitystä. Lukio kannattaa käydä kuitenkin kunnolla, sillä huono lukiotodistus oli aikanaan pahempi kuin hyvä peruskoulun päästötodistus.

Toinen asia, joka itseäni on aina mietityttänyt, että kannattaako harrastuksesta tehdä ammattia? Toki harrastuksellaan voi ansaita leipätyön ohessa ja jos harrastus tökkii, niin harrastamisessa voi pitää tauon puhtaalla omallatunnolla, mutta jos harrastustaan alkaa tehdä työkseen, niin valitettavasti tulee hyvin pian etsittyä toinen harrastus.

Älä Imot kuitenkaan lannistu, myös meikäläinen on eräänlainen inhorealisti ja nämä ovat vain omia tuntoja

[temesi]

Joo, se on totta ettei saa jäädä tekemättä mitään. Imot90 kun on innostunut kalastuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta enemmänkin, niin käy koulusi ja räjäytä sitten pankki,
eli yksityisyrittäjän hommaa omalla paikkakunnallasi esimerkiksi tuohon malliin ------> http://www.lohenrengas.fi/

Tai sitten keksit jotain muuta tuon kaltaista repäisevää. Tuollaiset varmasti kannattaa jos niitä ei lähistöllä paljoa ole. Kysyttyjä juttuja.

[roki]

Onnea kaikille kalaoppaille valitsemallanne tiellä.Maalari minusta amiksessa tuli ja päivääkään niitä töitä en ole tehnyt ja aikaakin valmistumisesta
on kulunut jo kymmenisen vuotta.Erinäisiä puu hommia on viimeiset työpaikat olleet.

Mutta ei siinä mitään jos kalatalous kiinnostaa ja ainahan sitä voi opiskella uuden ammatin sitten myöhemminkin.
NYkyään ei ole niin outoa käydä koulua neli kymppisenäkään.
Kai tässä olis johonkin kouluun minunkin mentävä ellei sitten satu jostain uusia töitä löytymään.Mutta ei tässä niin kiirettä töiden kanssa ole,jos sitä sitten syksyksi vaikka
jotain keksis.

[Juha]

Anteeksi pieni skeptisyys, mutta yliopisto SAATTAA olla aika tiukka pala tuollaisen käytännön koulun jälkeen. Ei sinne (suosituille aloille) "mennä", vaan päästään. Sulla ei ole yo-todistusta sitten pohjalla, josta saa lähtöpisteitä tai pääsee suoraan sisään. Ja joillekin aloille meinaa olla tulossa sellaisia "vain yo-todistuksen perusteella pääsee" -valintoja. Jo pääsykoe saattaa muodostua liian rankaksi kompastuskiveksi. Lukiossa oppii ainakin vähän sitä, miten opiskellaan.. jos sieltä ei muuten mitään käteen jäisikään. Tuo "koulusta voi jatkaa yliopistoon" on vain markkinapuhetta. Toisaalta, oletko valmis jatkamaan opintotuella vielä yhden koulun jälkeen? Ja valmistua mahdollisesta alalta, josta ei työtä ole kuin yliopistossa pätkäluonteisena ja joudut tappelemaan ikäsi rahoitusten perässä?

Vähän OT: mutta eikös tietyillä kouluilla ole kiintiöpaikat ihan ammattikoululaisille & muille ja lukiolle omat kiintiöt? Eikö yliopistoissakin nykyisin näin ole? Eli periaatteessa ammattikoulutodistuksella voi olla HELPOMPI päästä tiettyihin kouluihin kun huonolla lukiotodistuksella.

[Juha]

Olen kyllä Mikko -P:n kanssa samaa mieltä. Lukio kannattaa käydä jo sillä perusteella, että ehtii vähän aikuistua ja miettiä tulevaisuuttaan, lukioaikaan meinasin lähteä lukemaan psykologiaa ja kuitenkin armeijan jälkeen päädyin rakennusalalle. Itse suosittelen järejestystä pk - lukio - armeija - ammattiopinnot, tällöin ehtii todella miettiä tulevaisuuttaan, muutamalla vuodella ei todellakaan ole merkitystä. Lukio kannattaa käydä kuitenkin kunnolla, sillä huono lukiotodistus oli aikanaan pahempi kuin hyvä peruskoulun päästötodistus.

Toinen asia, joka itseäni on aina mietityttänyt, että kannattaako harrastuksesta tehdä ammattia? Toki harrastuksellaan voi ansaita leipätyön ohessa ja jos harrastus tökkii, niin harrastamisessa voi pitää tauon puhtaalla omallatunnolla, mutta jos harrastustaan alkaa tehdä työkseen, niin valitettavasti tulee hyvin pian etsittyä toinen harrastus.

Älä Imot kuitenkaan lannistu, myös meikäläinen on eräänlainen inhorealisti ja nämä ovat vain omia tuntoja

Nojaa, toisaalta jos tietää mitä haluaa tehdä, niin lukio ei välttämättä ole paras paikka, itse en lukiota käynnyt eikä kyllä kaduta tippaakaan, kun kaveripiirissä on sellaisia jotka siellä lukiossa hilluivat motivaatiolla 0 neljä-viisvuotta ja päästötodistuskin oli sen mukainen.

Pahin juttu on että vanhemmat pakottavat lapsen joka ei selkestikään ole ns. lukioainesta sinne lukioon, näitäkin tapauksia on kaveripiirissä.

Kauppis on myös ihan hyvä vaihtoehto, sekin on tavallaan yleissivistävä, mutta vähän käytännönläheisempi kun lukio IMHO.

[Pasi1]

Nojaa, toisaalta jos tietää mitä haluaa tehdä, niin lukio ei välttämättä ole paras paikka, itse en lukiota käynnyt eikä kyllä kaduta tippaakaan, kun kaveripiirissä on sellaisia jotka siellä lukiossa hilluivat motivaatiolla 0 neljä-viisvuotta ja päästötodistuskin oli sen mukainen.

Pahin juttu on että vanhemmat pakottavat lapsen joka ei selkestikään ole ns. lukioainesta sinne lukioon, näitäkin tapauksia on kaveripiirissä.

Kauppis on myös ihan hyvä vaihtoehto, sekin on tavallaan yleissivistävä, mutta vähän käytännönläheisempi kun lukio IMHO.

Sanoin: "Lukio kannattaa käydä kuitenkin kunnolla...".

Vanhempien osalta ei juurikaan voi tehdä huonompaa päätöstä lapsen osalta kuin pakottaa tämä johonkin kouluun. Siinä kuolee kaikenllainen mielenkiinto opiskelua kohtaan yms. Kauppis on todellakin järkeenkäypä vaihtoehto, ja esim. Imot:in tapauksessa jopa suositeltava, sillä kalaopas tarvitsee liikemiesälyä selvitäkseen Suomessa, tuo Lohenrengas on hyvä esimerkki. Kauppis antaa myös vaihtoehtoisen ammattipohjan, mikäli toinen homma tökkii.

Viidentoista ikäisenä on todella hankala päättää, mitä haluaa tehdä isona ja moni on kouluttanut itsensä uudelleen alle kolmekymppisenä, kun ammatinvalinta ei olekaan miellyttänyt, mutta moni on edelleen ammatissa, johon koulutti itsensä 20-30 vuotta sitten, joten tee siinä sitten päätöksiä    Itse olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni, sillä lukio + armeija antoivat juuri tuota mietintäaikaa tulevaisuutta silmälläpitäen ja aikanaan omalla kohdallani lukioonmeno oli itsestäänselvyys.

[imot90]

kröhöm... pasi oon 16

Ja mitä nyt oon tässä lueskellut niin saahan sen kauppiksen käydä vaikka sitten jälkeenpäin

[Pasi1]

Teknisesti ottaen 15v tai 16v on aivan sama    Totta kai teet niinkuin mielesi tekee, me vaan yritimme parhaamme mukaan kääntää päätäsi ja katsoa, oletko tosissasi 

[imot90]

Teknisesti ottaen 15v tai 16v on aivan sama    Totta kai teet niinkuin mielesi tekee, me vaan yritimme parhaamme mukaan kääntää päätäsi ja katsoa, oletko tosissasi 

Tosissaan ollaan MIkään muu ei kiinnosta kaikki muu on ahterista

[igors]

Nythän tulikin todella vaikea asia käsiteltäväksi. Minulla on henkilökohtaista kokemusta kahdesta nuoresta aikoinaan. Poikaa ei murkkuiässä kiinnostanut mikään muu kuin se ja tietokoneet.  Sanonta että on peukalo keskellä kämmentä sopii oikein hyvin. Näinollen oli luonnollista että ammattikoulu ei ollut se oikea vaan hän meni lukioon. Lukiokin oli lähes vapaa-ehtoista sillä sinne on turhaa ketään pakottaa. Tai tietenkin voidaan mutta kyllä se motivaatio opiskeluun on silloin täysin pohjassa.Vanhempien ammatti voisi olla vaihto-ehto koska siitä ainakin olisi tietoa jo etukäteen.  Itselläni oli silloin liikeyritys ja siihen "ammattiin" en todellaskaan kumpaakaan lasta edes ajatellut ehdottaa.

Lukion jälkeen oli heti armeija odottamassa. Mielestäni on täysin järjetöntä jättää armeija odottamaan. Nyt oli ikääkin jo niin paljon että pystyi täysin itsenäisesti ajattelemaan mihin jatko-opiskelut suunnattaisiin.  Pää-asia on että vanhemmat eivät määrää mitään lastensa koulutusta vaan heidän on itse tehtävä päätöksensä. Minulla ei ollut mitään päätäntävaltaa jonka tein myös pojalle selväksi. Sanoin että Sinä itse päätät, minä voin vain suositella.

Tyttärellä oli kaiki selvää jo alusta alkaen. Lukio ja Ammattikorkeakoulu, nyttemmin kahden lapsen äitinä opiskelee iltaisin lisää. Siihen ei ollut mitään lisätävää. Poika työskentelee suuressa kansainvälisessä tietokonefirmassa ohjelmistonsuunnitelijana. Kumpikin on uravalintaansa tyytyväinen. Eli minulla meni hyvin.

. Työn mielekkyys täytyy aina mennä työstä maksettavan palkan edelle. Olen tässä aina käyttänyt esimerkkinä sitä että maksettaisiin 100 euroa tunnissa siitä työstä että pikkulusikalla siirrät paskaa kasasta a kasaan b. Tätä työtä joutuisit tekemään kahdeksan tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa. Kuinka moni meistä kuvittelisi olevansa tässä työssä vielä eläke-ikään asti. Sanoisin että ei varmasti kukaan.

Edellä olevan jakson voisi kuvitella puoltavan kalastusoppaan ammattiin hakeutumista koska se olisi juuri sitä mielekästä työtä. Mutta..... näitä työpaikkoja valmistuneilla ei tunnu oikein olevan. Kannattaako silloin valmistua ammattiin josta tulevaisuudennäkymät ovat kuitenkin aika huonot. Vaihto-ehtoina on esitetty jonkin muun ammatin tai koulutuksen hankkimista ja sen jälkeen voisi pikkuhiljaa aloitella oppaan sivutoimista ammattia. Mikäli tämä vähänkin menisi hyvin niin sitten vaan laajentumaan kokopäiväiseksi.  Ymmärtääkseni nykyisin aina vain isompi osa potentiaalisista asiakkaista tulee ulkomailta, joten ainakin englanti olisi hallittava.

En tiedä onko ja missä kouluissa opoa? eli oppilaan ammattiin valmentavaa tukea saatavilla.Sieltä ainakin saisi puolueetonta tietoa eri ammateista ja niiden tulevaisuuden näkymistä. Niin ja kyllä vanhemmiltakin kannattaa kysyä eri vaihto-ehdoista. Onhan heillä jokatapauksessa niin paljon elämänkokemusta mitä ei kannata sivuttaa. Ihan lopuksi ,jos itse olisin nuori niin pyrkisin putkiasentajaksi. Palkka on hyvä ,töitä niin paljon kuin haluaa tehdä.  Nykyään siistiä työtä.

[imot90]

No igors ensinnäkin kalaopas ON Tulevaisuuden ammatti. Ja toisekseen opo ainaskin kehotti että kyllä se ihan hyvä valinta on. 

[roki]

No igors ensinnäkin kalaopas ON Tulevaisuuden ammatti. Ja toisekseen opo ainaskin kehotti että kyllä se ihan hyvä valinta on. 

Ei kannata sokeasti uskoa mitä se opo sanoo.juuri samaisen opon takia omakin jatkoopiskelu valinta meni täysin persiilleen.
Mutta jos et muutakaan keksi niin parempi tuokin on kuin kylillä lorviminen.

[jka]

Pakko tässä kanssa hieman kommentoida.

igorsilla ja muillakin on hyviä ja todellakin arvokkaita näkemyksiä ammatinvalinnasta.

Kalaopas-tutkinto, tietämättä mitä siihen sisältyy, on täysin huuhaata. Yhtään hyvää opasta ei varmasti koulutuksen perusteella saada aikaiseksi. Parhaat kalaoppaat kehittyvät proam-opistoissa (Proffesional amateurs). Eli itseoppimalla voit kehittää oman kalastuksesi sille tasolle että sillä on jotain arvoa markkinoilla. Opistoissa ei opita kalastamaan tai edes luomaan palvelua. Siellä saa vain putkinäön ja kasaa aikanaan samanlaisen tuoteen kuin muutkin, jo kovin kilpaillulle alalle.

Jos oikeasti on halua tulla hyväksi kalaoppaaksi opiskele vaikka koneasentajaksi, samalla luet kansalaisopistossa venättä ja englantia. Kaiken vapaa-ajan vietät vesillä.  Alkupääoman kasaat tekemällä koulutusta vastaavaa hommaa ja reilu kolme kymppisenä heität firman pystyyn ja teet kunnon keikkaa.

Mulla on jonkun näköinen asiakasnäkökulma tähän ja en todellakaan ostaisi muuta kuin makkarangrillausretken joltain opistokalaoppaalta, ja vain siinä tapauksessa ettei muuta ole saatavilla. Mielummin ostan palvelun vaikka tuplahinnalla kielitaitoiselta, turvallisuustietoiselta (konetekniikka/merenkulku) ja muutenkin supliikkimieheltä tai -naiselta. Laadukas tuote ja oheispalvelut on avainsana.

En olisi insinööripapereilla uskonut joutuvani kalaoppaan hommiin. Nyt vaan viimeisen kahden kuukauden aikana on jo kahdesta eripaikasta kysytty lähtisikö oppaaksi. Ei vaan innosta tehdä siitä ammattina. Tässä tulee myös esiin se ettei koulutus ole tärkeä vaan asiakasverkostot, joita taas ei saa kuin työelämässä. 

Koulutussuuntaus ei todellakaan tarkoita sitä mitä tulevaisuudessa teet. Todennäköisesti Suomessa työskentelee enemmän ihmisiä koulutusta sivuavassa ammatissa kuin suoraan siinä mihin koulun penkiltä valmistui. Uskaltaisin väittää että olet todennäköisemmin tulevaisuudessa kalaoppaan hommissa, jos opiskelet metallilinjalla tai vaikka rööriroopeksi.

Itseopiskelin alaa jossa kuvittelin olevan tulevaisuus ja niin onkin. Ainoa vaan ettei näitä prosessiinsinöörejä juurikaan kaivata sillä alueella johon olisin halunut työllistyä. Alalle työllistyy enemmän automaatio- ja konetekniikan kavereita.