ikimuistoisia kalastus päiviä/hetkiä

[ThE Speed]

niin kiinnostaa että mitkä kalastus hetket jää mieleen eri porukoilla, itselläni on sekä huonoja että hyviä muistoja.

[Juho_]

No ensimmäisenä mieleeni tulee ensimmäinen virvelillä saatu hauki.. Tuliku tukki ja haavilla ylös. Serkku ja minä huuettii vaa että "Hauki hauki, hirviän iso hauki.."
Arvioitii painoa serkun kans siinä sen ylös vedettyä, muka 2kiloseksi, mutta kuvista nyt näyttää joltain 700-1200gramman hauelta..
Käskin serkun lyyä sitä kalloon multakuokalla, ja tää rupes lyömään terät eellä , kerkesin sanua että "Elä lyö terillä". Kerkes kääntää ilmassa ja lyödä huti. Sitten se hakkas sitä ainakin 15kertaa päähän kuokan nurjalla puolella.. Nyt naurattaa tilanne jo ajatellessa..

Toinen tapahtuma tuli mieleen, joka tapahtui tänä kesänä (alussa).
Ensimmäinen virveli taimen. Pituutta 40cm ja 800g painoa..

Väsytyksen jälkeen käsin ylös, punnitus ja pois päin rannasta.. Siima meni puun oksan ympärille (katkaistu) ja taimen lipesi otteesta. Tippui mutaan ja läpsi karkuun..  Ketutus kesti pitkästi seuraavalle päivälle..

[roki]

kalakaveri heitti oikein kunnon riuhtasun olan takaa ja tietysti minä olin hänen takanaan
niin eikös jo ole kalalipan neljä koukkua niskassani oikein kunnolla kiinni

eihän siinä muu auttanut kun lähteä 40 km päähän vastaan otille koukkuja irrotuttamaan
jonkunmoisen nappikuurinkin sitten lekuri vielä määräsi

[Kalamara]

 No tapahtuipa pari kesää takaperin Keuruusselällä! Oli tuttuja ulkomailta kyläilemässä, tarkoituksenaan mikä muukaan, kuin kalastaminen. Tätä tarkoitusta varten oli heidän pikkubussin takapää lastattu kahdella kumiveneellä, moottoreilla niihin ja tottakai, kaikella muulla tuikin tarpeellisella rekvisiitalla, kalastamisen iloja silmällä pitäen.
 No ei sitten muuta, kuin aamulla kohti Keurusselkää ja siellä sopivalle rannalle, jossa jopa veneluiskakin valmiina. Veneisiin jalkapumpulla ilmaa ja moottorit peräpeileihin kiinni.
Veneet vesille ja porukat tasaisella jakaumalla veneisiin. Ja tottakai kalaan, kuinkas muuten!
 No kuten tälläkin palstalla, oli meidänkin kalastusporukan kokoonpano miesvoittoista. Sattui kuitenkin niin, että seassa yksi nainenkin, tämä parempi puoliskoni. Varsin innokas heittokalahenkilö hänkin. Olin siis hänen kanssaan samassa venekunnassa, mukanaan kaksi vierasta ulkomailta.
 Kalastuskeinona oli sellainen mixaus uistelemisestä ja heittelystä. Mutta kun osuuttiin kohdalle, jossa kalaa rupesi nousemaan kuin "siimaa", oli pakko jakaa tehtäviä. Sitä jo siitäkin syystä, ettei veneessä oikein voinnut heitellä, kuin kaksi henkilöä kerrallaan. No ja vieraskoreita kun oltiin, annetti ilman muuta heittohommat vieraille. Minä ohjasin veneettä tarvittaessa ja vaimolle jäi kalojen "jälkikäsittely" veneessä. Tarkoitti siis lähinnä niiten "vaaratomaksi tekemistä", jotta eivät kävisi vihoissaan vieraitemme kimppuun.
 Olin vuollut meille molemmille (siis itselleni ja vaimolleni) oikein saarnipuiset papit, josta toista vaimoni siinä hommassa sitten käytti.
Kalaahan saatiin varsin mukavasti, mutta syvimmin mieleeni painuivat vieraitemme varsin "paljonpuhuvat" ilmeet, kun he seuraasivat, miten vaimoni  papillaan "saarnasi kuuliaisuutta" kaloille. Voin vakuuttaa, etten noin pitkiä naamoja ja jotenkin rauhattomia ilmeitä ole nähnyt ennen tätä kalareissua, enkä sen jälkeenkään. Tämän kokemuksen perusteella olen varma siitä, että yksi ilme kertoo joskus todellakin enemmän, kuin sataa sana.

[MikkoS]

Itse muistelen syksyllä seurasaaressa ollessani, olin juuri kaverin kanssa lähdössä pois ja alkoi sataa vettä, sanoin siinä vaiheessa et jos ei nyt tällä heitolla tuu mitään ni sit lähdetään kotiin, siinä vaiheessa 3kg hauki nappas siniseen kroko lusikkaa, voi sitä riemua

[roki]

tänään oli ikumuistoinen päivä kun pääsin kokeilemaan uutta virveliä.
ja voi pojat sitä heittämisen riemua.

ero vanhaan oli kuin yöllä ja päivällä.

[Nipa]

Ainiih, sama täällä.
Keväällä kun siis pääsi koittaan uutta virveliä, niin oi että kun hymy nousi korviin ja vähän ylitse! 

[Juho_]

Voi voi.. Taitaa olla tarttuva tauti, tuo uusista keloista pitäminen.. Nimittäin tuli itsellenikin muhkean kokoiset hymykuopat, kun ekoja heittoja heittelin kolmisatkulla Cartinaalillani.. Ero oli tosiaan kuin yöllä ja päivällä, vaikka aikaisempi kela ei ollut kuin puolivuotta vanha 2000 sidestab.. 

[Stögö]

Parhaiten ehkä reissuista on jäänyt mieleen vuosia sitten yksi reissu. Tai oikeastaan pieni pätkä siitä.

Aika oli ehkä heinäkuun loppupuolta, kun kaverin kanssa lähdettiin sen kesän vakio paikoille heittämään ja vetämään uistinta. Siinä ei mitään uutta mutta oltiin sovittu että vietetään yö järvellä. Valoisa aika oli normaalia kaislikoiden porkkausta ja syvänteiden reunusten koluamista. Yö alkoi hämärtyä ja nälkä kurnia vatsassa joten ei muuta kuin sopivan kalliorannan etsintään ja löytyihän se. Katseltiin vielä sellainen paikka että nouseva aurinko paistaa suoraan nuotiopaikalle. Ikimuistoinen hetki tuli siitä kun kumpikin vaan istuttiin nuotion ääressä hiljaa makkaraa paistellen ja kahvia hörppien ja katseltiin auringonnousua. Se hetki on jäänyt mieleen sen verran vahvasti että ehkä siksi nykyään yritän tallentaa kameralla sitä "täydellistä" maisemaa.

[temesi]

Kyllä varmaan muistan lopun ikäni niitä päiviä kun pappa aikoinaan viehekalastusta opetti ja paljon käytiin kalassa.
Siitä on yli 20 vuotta jo kun alotettiin ja muistan vieläkin kaikki mitä tehtiin ja jopa mitä juteltiinkin silloin veneessä.
Pienenä poikana sitä intoa on niin paljon ja asia kun on vielä mahdollisimman mukava ja uusi asia niin pienet yksityiskohdatkin jäi muistiin.
Ajattelen ja muistelen usein noita päiviä, ehkä siksi ne ei koskaan tule mielestäni häipymäänkään...

[Hemulisoturi]

Varmasti ikimuistoisin hetki kalastuksen parissa oli se, kun sain ensimmäisen perhokalani Ounasjoelta tänä kesänä. Ja samalla vielä ensimmäisen harjukseni, pituutta 27cm  . Sen hetken muistan vielä monia monia vuosia.
Samalla reissulla kävimme vielä Torniojoen rannalla uimassa ja vaeltelemassa, sekin oli ihanaa kun aurinko paistoi ja lämmintä jokunen parikymmentä plussan puolella  .

[-dasse-]

Kalastuksesta muistan aina olin noin 11 v silloin kävimme kaverin kans semmosen puusillan alla onkimassa ja oltii totuttu että joskus siihen puusiltaa jäi koukku kiinii aina kunnon riuhtasu se tuli pois ja kerran kaveri sitte heitti onkea sille että koukku oli mun korvassa huusin helvetti ota nopee pois ja kaveri sano venaa heitän eka kohon vetee ku se luuli että piti riuhtasta  koukku pois sillasta ja arvatkaa sattuko se......ei muutaku lääkärii....

[lape89]

Näitähän on paljon. Aluksi mukavia hetkiä:

Muutama vuosi sitten, kun aloittelin kalastusta, sain 1kg hauen. Hauki otti uistimeen vasta, kun nostin uistinta joesta. Se hyppäsi siis uistimen perään ja jäi kiinni vasta ilmassa.
Oli elämäni ensimmäinen hauki. Uistimena oli iso Jakki lusikka.

Tänä keväänä, joskus toukokuussa, oltiin kaverin kans joella kalassa. Ilma oli kylmä ja vettä satoi. Monta tuntia oltiin heitelty, eikä tärpin tärppiä. Olimme jo lähdössä jo kotiin, mutta päätin kokeilla vielä yhtä uistinta. Uistin oli sama Jakki lusikka josta höpötin äsken. Tein heiton, kelasin hitaasti ja sitten tärähti. Ensin luultiin että on kiinni pohjassa, mutta sitten alkoi jarru huutaa. Kalahan siellä oli. Ankaran väsytyksen jälkeen saatiin kala ylös, 74cm pitkä ja 3kg painava jokihauki. Enkka uusiksi yli 1.5 kilolla.

Tänä kesänä, oltiin taas saman kaverin kans, samalla joella kalassa. Kelasin punaista Lotto-lippaa, kun yhtäkkiä kamu sanoi, että sun uistinta seuraa kala. Ja kohta nappasi. Kala alkoi hyppiä ja sitten nähtiin, että kyseessä oli kirjolohi. Nähtiin myös, että kala oli todella heikosti kiinni yhdessä koukussa. Jarru vaan tosi löysälle ja väsyttelemään. Kohta oli kirre haavissa ja samalla se irtosi uistimesta. Saatiin kuitenkin ylös. Elämäni ensimmäinen kirre, 1.5kg, ja vielä joesta jossa olin kalastanut noin 4vuotta, näkemättäkään kirjolohta.

Tämä muisto on huono:

Olin harrastanut kalastusta vasta vähän aikaa. Kalastin joella(sama joki taas), kun yhtäkkiä uistimeen tarttui isoin koskaan näkemäni hauki. Väsyttelin haukea kauan aikaa ja sainkin sen ihan rantaan. Hauki oli todella väsynyt ja se vaan lillui rantavedessä, uistin syvällä kurkussa. Mutta ranta oli todella jyrkkä, matkaa oli veteen lähes metri eikä minkäänlaista nostovälinettä ollut mukana. Ainut keino oli yrittää nostaa kalaa sen verran siimasta, että ylettäisin siihen kädellä. Mutta, siima meni heti poikki ja kala jäi rantaveteen paikalleen, uistin syvällä kurkussaan. Sinne se jäi kala jokeen, jäi myös viehe ja silloin v*tutti. Ja v*tuttaa vieläkin.

Tulipa kirjoitettua. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea, ettei mennyt työ ihan hukkaan  .

[salama]

no ehkä se, kun pikku poikana reilu 20 vuotta sit oltiin vaarin kanssa rysiä kokemassa .  no sellasia metrin mittasia ankeriaita sit oli yks rysä täynnä.   vaari sit  kaato ne mun jalkoihin ja sano et pistäppä matti nää hiljaseksi.    anto pienen liha kirveen ja sano tos kalalaatikon pääl voit ne tappaa.   no minä muina miehinä sit koitin niitä ottaa kii.   vaari pisti nortiksi ja naureskeli.  ote ei oikeen pitänyt no pikku hiljaa rupes raatoja tulee.   sit soudettiin rantaan ja perattiin ankeriaat.   vaari pani piha keittiöön valkeet ja paistettiin voissa tuoretta ankeriasta. oli muuten eka kerta kun sain liha kirvestä käyttää.   no samalla reissulla pois lähtienssäni  vaari sano et tässä sulle tällänen puukko ole sit varovainen sen kanssa  vaari tokasi .   ensimmäinen oman puukon sain ja on se viel tallessa.  vaikka terää ei enää kauhees oo jäljellä sen jälkeen sain auttaa vaaria kalan perkuussa.