hienoinpia kala reissujanne ?

[riku]

kerokaa tarinoitanne ja niksejänne

[igors]

Tässä olisi mitä mainioin aihe tälle palstalle.  Harmikseni olen huomannut että kalamiehiä ei oikein kiinnosta kirjoitella noista reissuistaan.  Syytä moiseen olen yrittänyt miettiä, mutta suoraan sanoen en ole aivan selvää syytä siihen löytänyt.  Tietenkin on niin että emme me kaikki ole maailman parhaita kynänkäyttäjiä, mutta eihän tarkoistus olekaan mitään nobel- tason kirjallisuutta täältä hakea. Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea juuri kaikenlaisia reissuraportteja. 

[temesi]

Kerran napsisin jigillä yhden illan aikana 43kpl mitan täyttävää kuhaa. Se on yksi ihan hieno reissu.

Viime kesänäkin oli oikeastaan kaikki jigireissut sellaisia et muistiin jäivät. 

[Stögö]

Minun hienoimmasta reissusta en muista saalismäärää ollenkaan. Reissusta teki mahtavan aivan älyttömän hieno auringonnousu peilityynen järven rantakalliolla, nuotion äärellä makkaraa paistaen ja kahvia juoden. Muuta en muista siitä reissusta kuin juuri tuo kuva. En edes lähtö- tai tuloaikaa. Aina jos mieltä painaa jokin, eikä pääse sitä mitenkään purkamaan, laitan silmät kiinni ja mietin sitä hetkeä.

[riku]

oma hienoin reissu oli kun lähdimme lappiin yhden tutun mökille ja mökin vieressä virtasi n,40m levee joki. illalla pistimme kalavehkeet kuntoon ja lähdimme sen tutun soutu paatilla  joelle heittelemään virveliä isä-puoleni kanssa. siinä matkan varrella nähtiin yksi lappalainen kalastaja joka näytteli meille saaliitaan (1lohi ja 2 harjusta) pysähdyimme poukamaan jossa oli kaloille runsaasti suojaa kasveista. heittelimme jonkin aikaa ja isä_puoli jari sai ensin mäisen kalan n,2kg hauensitten alkoi tulla kalaa. yön laskeutuessa lähdimme pois päin isonman kalan kanssa n3kg hauki matkalla tavattiin piisami poikue joka ui n 2m päästä veneestämme yöllä savustettiin haet ja syötiin ne nuotion ääressä

[RaiTTinEn]

Tässä olisi mitä mainioin aihe tälle palstalle.  Harmikseni olen huomannut että kalamiehiä ei oikein kiinnosta kirjoitella noista reissuistaan.  Syytä moiseen olen yrittänyt miettiä, mutta suoraan sanoen en ole aivan selvää syytä siihen löytänyt.  Tietenkin on niin että emme me kaikki ole maailman parhaita kynänkäyttäjiä, mutta eihän tarkoistus olekaan mitään nobel- tason kirjallisuutta täältä hakea. Itseäni ainakin kiinnostaisi lukea juuri kaikenlaisia reissuraportteja. 

luulen ettei kukaan viitsi kertoa reissujaan koska luulee ettei kukaan usko niitä. näin ainakin luulisin.

[Allu-Santeri]

Siitä on kauan aikaa jo kun menimme perheen ja kummieni kanssa ahvenanmaalle viikoksi.
siellä sitten kalastusta jonkun verran mutta myös muutakin puuhaa. Esim. Mariahaminan huvipuistoon ja siellä joku loukkasi päänsä aika vaarallisesti kuka lie. Ja tästä syystä siihen huvipuistoon tuli yhteen liukumäkeen kypärä pakko.
Saalista tuli myös todella kivasti. Virveliin ei oikein  mitään koska isäni ja kummisetäni vain kalastivat virvelillä, itse kalastin ongella.
Saimme silakoita vaapuilla ja lusikoilla Yksi hauki tuli johonkin lusikkaan ja onkeen tuli todella hyvän kokoisia ahvenia. Suurimman ylittäessä 1kg rajan reippaasti, tarkaa painoa ei ole, mutta kilo meni helposti rikki ja tietysti kummitätini joka oli varmaan 10 kertaa yhteensä ollut ennen ongella sai sen. Muut ahvenet olivat siinä 200-600g tienoilla jotka minä sain. Myöskin saimme jotain outoja kaloja. Luulen että ne olivat jonkin sortin simppuja, koska ne olivat jokainen ruskeita ja melkopiikkisiä.

[Jarski]

Mukavin reissu tuli tehtyä Parkanon Viinikanjoelle pari vuotta sitten. Emäntä oli mukana ekaa kertaa, joten odotukset olivat aika maltilliset. Eukko kuitenkin viihtyi koskella läpi yön ja kalaakin saatiin erinomaisesti kumpikin:

http://www.heittokalastus.info/GALLERIA/7/424

Yllä oleva pötkäles oli emännän ensimmäinen virvelihauki, enkä itsekkään ollut livenä ihan tuollaisia nähnyt. Perinteisempää koskisaalista myös tuli, mutta reissun kruunasi komea kesäpäivä, joka lähinnä lepäiltiin metsän siimeksessä koskea katsellen. Yöllä sitten alkoi kalastus, juuri sellainen jonka kokee vain näillä leveyspiireillä juhannuksen aikoihin 

[fixed]

Hienoin kalareissu oli Kapeenkoskella, kun menimme klo 22.  Kalaoppaan kanssa kiertämään koko kosken paikat.
nukkumaan menimme vasta 04:00.
yhessä vaiheessa ylitimme kosken ja usvaa oli veden pinnalla ja linnut laulelivat vähän.
aahh.  niin priceless.
vaikkei mitään tullutkaan.

[salakalastaja]

En tiedä,olisko tämä kalareisu hianoinpia meikän uralla,mutta taatusti ikimuistoisin.Oltiin kaverin ja yhden vanhan kalaguupan kanssa Merikarvianjoella uistelemassa joskus 90-luvun alussa.Kun oli Suomen oloisa erittäin harvinainen luonnonilmiö eli täydellinen aurinkon pimennys joskus aamuyöstä 4-5 aikaan.joka muistaakseni näkyy seuraavan kerran joskus 60vuoden päästä uudestaan.Paljon saan sitä nuoruuden elikseeriä valion jugurtia heitää naamariin,jos meinaan seuraavan vastaavan luonnonilmiön nähdä .Muistan kun pimennysaika koitti niin koko luonto linnuista/kalaista lähtien lopetti laulun kautta polskimisen pimennyksen ajaksis sekä joen pinnasta nousi  pelottava usvahöyry.Ja oli lähes säkkipimeää Oli lievästi epätodellinen ja aavemainen  olo.Lisäksi sain boonuksena sillä kalastusreisulla 3 taimenta ja pari kirjoa.josta isoin painoi kolme ja puol kiloo..

Tarkistin päivämäärän  täydellinen aurinkon pimennyspäivä oli 22.7.1990 klo klo4.50.Seuraava vastaava on mahdollista nähdä suomen oloissa v.2026.Eli eipä tota jugurtiakaan tarvii sitte ihan niin paljon vetää..
Tässä on jonkun pariskunnan kuvia kyseisetä pimennyshetkestä josain hesassa,
http://www.kolumbus.fi/tilmari/pimeet.htm

[Mikko10]

Varmasti ikimuistoisin on se kalareissu kun oltiin mökillä viikko ja viimisenä päivänä lähdettiin isän kanssa soudellen heittelemään. OLtiin juur lähdössä kun viimeisellä heitolla napsahti hauki kiinni. Ei ihan puikkari, vaan henk.kohtanen ennätykseni; 5.16kg/92cm. Ja koko mäkkiviikolla napsittiin haukia 22kpl, joista yli 2.5kilosia oli kolme. Kyllä se on ikimuistoisin reissu, ja kuuluu hienoimpiin kalareissuihini

[stento-z]

Oma reissu on vasta edessäpäin tuli ostettua asuntoauto ja vetokoukulla varustettu nyt on suuret odotukset tulevalta kalareissulta tutuilla vesillä eikä kiire mihinkään

[kasankin]

4 viikkoo sitten tehtiin pohjaonki maratooni joka kesti reilut 14 tuntia, oli niin hyvä fiilis ja lämmintä myös yöllä niin siinä istuskellttiin vaikka ei tärpin tärppiä tullut 4 viimeiseen tuntiin, se oli varmaan elämäni paras reissu appiukon kans. saaliina oli 3 ankerista ja 3 kuhaa ja muutama toutain.
Iskelmä Janne soi radiossa koko yön läpi ja kahvi pullan kera maistui 

[Deep]

Jaa.. no "viime kaudella" uuden vuoden aattona ja tammikuun alussa oli hyvät reissu merellä hauen perässä. 31.12 oli hiukka huono syönti ja keli epävakaa (satoi/tuuli), mutta eipä ollut juuri muita veneitä liikkeellä, tyly keli ja hiljaisuutta.. hienoa!
Tammikuun alun (olisko 7.1.07) oli aamulla reilu 20ms tuuli, mutta suojapaikoissa aivan tyyntä ja aurinko paistoi.. takki oli liikaa!! kala söi oikeastaan koko päivän, tosin muilla veneessä olleilla paremmin kuin mulla.. oli jotenkin kummallista heitellä about paitasilleen tammikuussa auringonpaisteessa. Vedet oli silloin noin metrin normaalia ylempänä, joten sekin loi hienot olosuhteet.. kalaa oli aivan matalassa tynkäkaislan seassa.
Keväällä oli sit ns. täysosuma reissu, vaikka odotukset oli aika pienet.. keli vaihteli rajusti päivän aikana = kaatosateesta/ ukkosesta, selkeeään jne. Heti aamulla oli tapahtumia ilman ylöstulleita, mutta seuraavasta paikasta jo vitosen ylittäjä + pienempiä.. eteneminen uuteen paikkaan josta tippui kalaa ihan reilusti ja koko kohdillaan.. lopputulema oli mulle ja kyydissä olleelle uudet enkat= takki tyhjä ja kotiin vaikka oli päivää vielä paljon jäljellä.

[temesi]

Jaa.. no "viime kaudella" uuden vuoden aattona ja tammikuun alussa oli hyvät reissu merellä hauen perässä. 31.12 oli hiukka huono syönti ja keli epävakaa (satoi/tuuli), mutta eipä ollut juuri muita veneitä liikkeellä, tyly keli ja hiljaisuutta.. hienoa!
Tammikuun alun (olisko 7.1.07) oli aamulla reilu 20ms tuuli, mutta suojapaikoissa aivan tyyntä ja aurinko paistoi.. takki oli liikaa!! kala söi oikeastaan koko päivän, tosin muilla veneessä olleilla paremmin kuin mulla.. oli jotenkin kummallista heitellä about paitasilleen tammikuussa auringonpaisteessa. Vedet oli silloin noin metrin normaalia ylempänä, joten sekin loi hienot olosuhteet.. kalaa oli aivan matalassa tynkäkaislan seassa.
Keväällä oli sit ns. täysosuma reissu, vaikka odotukset oli aika pienet.. keli vaihteli rajusti päivän aikana = kaatosateesta/ ukkosesta, selkeeään jne. Heti aamulla oli tapahtumia ilman ylöstulleita, mutta seuraavasta paikasta jo vitosen ylittäjä + pienempiä.. eteneminen uuteen paikkaan josta tippui kalaa ihan reilusti ja koko kohdillaan.. lopputulema oli mulle ja kyydissä olleelle uudet enkat= takki tyhjä ja kotiin vaikka oli päivää vielä paljon jäljellä.

Kuulostaa aika maukkaalta!! Tarvii kokeilla tulevana talvena jos ei jostain ihmeestä jäitä ilmesty. Mut milläs te kalastelitte sieltä tynkäkaislilkosta? Tulee mieleen minnow spoonit, mut toisaalta tulee ja mieleen et oisko ne liian vilkkaita tammikuiseen veteen?

[Deep]

Ei minarilla.. ikinä
Loppukaudesta on moni kasvi vainaa, joten kaislan aukoissa/väleissä kasvavat veget on osittain pois, joten ne on suurempia/ syvemmin uitettavissa.
100% jerkeillä mentiin.. harvaa kaislaa jonka seassa pystyi uittamaan pintakulkuisia kalikoita.
Toisaalta uittamista edes auttoi myös se, että lahdukat/ rannat olivat olleet jo kertaalleen jäässä (marraskuussa muistaakseni), joten kaislat olivat katkenneet + siihen korkea vesi, niin tyhjää tilaa oli jotain 20-60cm kaislan päälläkin.
Pintakulkuiset ja laiskapotkuiset vaaput olisivat käyneet myös.

[temesi]

Meikäläiseen iskenyt järkyttävä jerkkauskipinä, joten varmasti täytyy mennä kokeilemaan. Oikeastaan talvisesta tai muuten kylmän veden aikaisesta jerkkailusta pitäisi varmaan luoda aihe, olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia ja vinkkejä noista talven jerkkihommista. 

[Deep]

yleisesti jerkutus asiasta on esim. tuolla:
http://www.heittokalastus.info/jerkkaus.html
http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/jerkkaus.html

Ei se kylmän kelin jerkkaus vaappujen kanssa turaamisesta juuri eroa.. eli kalikat saa olla suurempia, hidasliikkeisempiä (tai uittaa hitaasti) ja pitkiä taukoja väliin. Kohtuu hitaasti uppoja mielellään, jotta pystyy uittaa kohtuu matalassa ilman että menee stopeissa pohjaan.

[J-KING]

viime vuonna joulukuussa tuli tehtyä viikon reissu kustavin vesille, parhaiten mieleen jäi eräs päivä kyseiseltä viikolta kun aamulla hämärässä irtauduimme laiturista lähdimme ajelemaan kohti suunniteltua päämäärää, kyseiseen saaren rantauduimme n.klo 9 ja siitä lähdimme kiertämään saarta, olin aamulla vetänyt jalkaan kahluuhousut jotka herätti hilpeyttä ryhmässämme(tiedän ettei sika ole kaunis piukoissa ). Kun olimme kierrelleet osan saaresta eteemme tuli upea kivikko ja saarenrannasta irtautui pitkä kärki joki oli veden korkeuden vuoksi vähän niin kuin oma luoto sillä vesi oli n.1m korkeammalla. Minä päätin kahlata tuolle kärjelle muiden jatkaessa varsinaista saaren rantaa, aikani heitellessä huomasin puhelimen soivan joten otin luurin ja tunkin sen karvalakin sisään(toimii yhtä hyvin kuin hands free) siinä aikani jutellessa kaverin kanssa, samalla heitellen havahduin yhtä äkki kun näin taimenen selkäevän pinnalla aivan uistimen takana, uistin oli minusta n. 15-20m päässä sanoin kaverille että nyt kohta paukahtaa... kelailin uistinta hiljakseltiin ja kala vain seurasi, sitten se oli jo aivan näköetäisyydellä ja sanoin kaverille joka jännitti luurin toisessa päässä että nyt on komea kala perässä, ja kuin vaistomaisesti tein pikku nykäisyn jolloin J-Kingini teki pienen sivu liikkeen niin se oli liika taimenelle. hetken rähistyämme sain kalan ylös, kala oli komea. Painoa oli 3.9kg. Huomasin siinä sitten puhelu oli mennyt poikki joten soitin kaverille takaisi, eli taas tungin luurin karvalakin sisään. Kaverille hehkutin kalaa ja aloin siirtyä pikkasen syvemmällä veteen eli kahlasin munia myöten ja rupesin heittelemään, eka heitto ja uistin ehti tipahtaa veteen kun tunsin täräyksen ja saman tien oli kala ilmassa, sanoin kaverille että nyt on taas kala kiinni ja yhtä iso kuin äsken että MORO. Siinä sitten lähdin rämpimään kohti rantaa kalan tempoessa siiman toisessa päässä, kala oli koko ajan ilmassa, se oli tosisesti vahva kala. Juuri kun olin nousemassa rantakiville niin eikös sika astu vähän kiven ohi ja turvalleen ranta veteen sillä seurauksella että virveli lensi käsistä, muuten en kastunut sillä onneksi oli neopreeni asu päällä. Siinä sitten itseäni ylös repiessä näin kuinka virveli liikahteli pohjassa joten ajattelin että eipäs päässytkään karkuun, sitten otin virvelin nopeasti käteen ja saman tien oli kala taas ilmassa mutta sitten näin kuin hidastetussa filmissä että kuinka uistin irtoo kalan hypätessä ilmaan ja ravistellessa päätään.
Siinä sitte kävelen rantaan ja kiroan mutta samalla naureskellen rähinää että voi kunpa olisi tämän hässäkän saanut nauhalle.
Sitte avaan taskumatin ja siemaisen hiukan konjamiitiä ja tutkin että tulikos kelaan tai vapaan vaurioita. Onneksi mitään ei tullut.

[MikeTonic]

Koska olen laiska kirjoittamaan tarinaa uudelleen, niin kopion sen tuolta vetouistelu.infon puolelta. Siellä on muutama muutkin hauska reissu:

http://www.vetouistelu.info/forum/index.php/topic,205.msg1644.html#msg1644

Kuten kaikki tarinat alkavat, niin tämäkin tarina alkaa sanoilla:

Olipa kerran kaunis kesäinen päivä vuonna 1989. Olin silloin pojankloppi ja samanikäisen serkkuni mökillä. Kesäistä hellettä oli jatkunut kolme viikkoa putkeen. Kävimme lähes päivittäin sekä heittelemässä että vetouistelua harrastamassa, mutta saaliit olivat todella huonoja helteestä johtuen. Välineinä meillä oli silloin umpikelat ja halvat sellaiset, mutta toimivat. Saimme kyseisen viikon aikana ehkäpä kerran päivässä jonkun hauen. Vietimme kyllä paljon uiden ja sukellellen aikaa, joten kalastamiseen käytimme päivittäin vain muutaman tunnin aikaa.

Hellekausi päättyi, kuten monet hellekaudet päättyvät eli ukkoseen. Kova ukonilma iski heti aamusta ja meni iltaan mennessä ohi, jolloin ilma taas selkeni ja aurinko alkoi paistamaan. Ampaisimme järvelle alkuillasta uistelemaan. Laitoin 15cm Nilsun vetoon makrillivärissä, jossa oli mustat raidat. Serkkuni uistinta en enää muista. Serkkuni oli airoissa ja minä nautiskelin veneen perässä vapa kädessä.

Kyseinen järvi on pieni Hämäläinen järvi, jonka pinta-ala on pieni 500m x 500m ja tästä syystä sillä ei saa ajaa moottorilla. Järven syvin kohta on noin 15m. Kyseiseltä järveltä pääsee kahdelle muulle yhtä pienelle järvelle hyvin pienellä vaivalla lyhyitä jokia pitkin.

Noin puoli tuntia rannasta lähdön jälkeen vapani taipui kaarelle ja olin aivan varma, että nyt jäi pohjaan kiinni, kun räikkä alkoi umpikelassa huutamaan. Serkkuni ei saanut heti pysäytettyä venettä ja huomasin samalla, ettei se missään pohjassa ole kiinni, vaan sieltä tulee joku tukki veneen mukana. Aloin umpparillani hilaamaan tätä tukkia lähemmäksi venettä, jotta sen saisi irroitettua ja pelastettua arvokas Nilsu. Vasta noin 10m ennen venettä tukki heräsi eloon ja veden pinnassa kävi molahdus. Sitten tulikin meihin pojankloppeihin vauhtia... Kumpaisenkaan mieleen ei edes tullut, että se voisi olla kala. Serkkuni kelasi oman uistimensa pikavauhtia ylös. Sen jälkeen hän alkoi soutamaan kauemmaksi niemenkärjestä ja rannasta selälle päin. Päätimme hilata haukea hieman keskemmälle, jotta ei olisi vaaraa ajautua tiimellyksessä rantaan. Sen jälkeen aloimme väsyttämään haukea. Tuollaisilla umpparivehkeillä kalan väsyttäminen kesti hetken aikaa. Serkullani oli omasta takaa pieni haavi, johon haaki ei olisi millään mahtunut. Onneksi sattumalta mukaan oli tullut myös nostokoukku. Sain hauen ensimmäistä kertaa veneen lähelle.

Nostokoukkutilanteesta muistan elävästi pelänneni, ettei serkkuni saa nostokoukulla kaapattua haukea veneeseen, vaan raapaisee haukea ja hauki ponkaisee karkuun. Serkkuni ei ollut siihen aikaan kovinkaan kokenut nostokoukkumies (olikohan käyttänyt sitä kertaakaan aiemmin - en muista). Sydän pämppäsi kuitenkin tuhatta ja sataa. Voitonriemuisena serkkuni sai ensiyrittämällä hauen kaapattua leuan alta veneen puolelle.

Hauki tietenkin sai siitä sydärin ja pelkoni oli, että hauki pomppaa kapeasta ja pienestä soutuveneestä takaisin järven puolelle. Tästä syystä hyökkäsin hauen päälle hajareisin ja pidin niskan takaa kaksin käsin kiinni. Serkkuni yrittin napauttaa melalla haukea, mutta se ei ollut siitä moksiksikaan. Sen jälkeen ajateltiin, että jos katkaisisi puukolla niskan kohdalta selkärangan. Noh, serkku yritti moralla tehdä reikää selkärankaan, mutta ei siitäkään tahtonut tulla mitään. Puukko taisi jossain vaiheessa jopa jäädä hauen niskaan kiinni, mutta lähti kuitenkin irti. Päätettiin yhteistuumin, että minä istun hauen päällä ja serkku soutaa rantaan hakemaan enostani apua krokotiilin taltuttamiseen.

Rantaan päästyäni serkkuni kävi hakemassa enoni (ja taisi käydä samalla kaappaamassa kirveen läheisestä liiteristä). Enollani ja tädilläni oli naurussa pitämistä, kun meikäläinnen on polvillaan hajareisin hauen päällä ja pidin hauen niskasta kiinni. Enoni tuli ja kalautti hauelta hengen pois. Tämän jälkeen punnittiin hauki, joka oli 5,2kg painava ja 93cm pitkä. Vatsa oli helteen vuoksi aivan tyhjillään ja se todentui myöhemmin kalaa peratessa. Huomasimme rannassa myös, että tämä teleskooppinostokoukku vääntyi tiimellyksessä, mutta se saatiin oiottua suoraksi.

Koska tuo oli ensimmäinen isompi hauki serkusten elämässä aloimme metsästämään kameraa, jota mökiltä ei löytynyt. Siihen aikaan pappani asui toisen enoni luona muutaman kilometrin päässä ja ajateltiin, että siellä varmasti on kamera. Menimme sinne autolla hauki paljussa auton peräkontissa. Valitettavasti pappani luota ei löytynyt kameraa, joten jouduimme matkustamaan noin 20km lisää serkkuni kotiin, josta kamera vihdoin löytyi. Tuo oli muuten viimeinen isompi kala, jonka pappani näki elämänsä aikana, hän nukkui pois muutamaa kuukautta myöhemmin.

Räpsimme hauesta ja saajamiehistä kymmenkunta kuvaa. Tuo hauki oli meille molemmille ensimmäinen isompi hauki ja tästä syystä asia oli ikuistettava. Itselleni on tuosta ensimmäisestä vitosesta yksi kuva. Siinä kuvassa on pieni mies ja "iso" kala. Housujen etumus on märkä, josta joku vääräleuka on sanonut, että tuli pissat miehellä housuun kalan saamisen johdosta. Todellisuudessa se on muisto kalan päällä hajareisin olemisesta, mutta kiusa se pienikin kiusa on. Kuvaa en muuten tule ikinä julkaisemaan, vaikka kuinka pyytäisitte sitä

Tuo hauki on jostain syystä pinttynyt mieleeni yhtenä hienona muistona kalastusreissuilta - etenkin, kun se on ensimmäinen isompi kala vapavälinein saatuna.


Ps. Tuo umpikela, jolla hauen sain lensi samaisen järven pohjaan toisen kalastusreissun yhteydessä. Olimme heittelemässä vieheitä ja ilmeisesti umppariin tuli joku "oikosulku", jonka seurauksena heiton yhteydessä siima ei päässyt kelalta purkautumaan. Heitin hieman painavammalla kuvalla. Koska kela oli yhtä huono kuin vapakin, niin vavan kahva jäi käteeni ja muu vapa+umppariyhdistelmä lensi kaaressa järveen. Emme saaneet tuota kelaa ja vapaa enää naarattua ylös, vaikka vettä oli vain neljä-viisi metriä. Sitä yritettiin myös sukeltelemalla etsiä tuloksetta. Tuokin on hauska muisto tuosta kelasta ja vavasta

[SUURkalastaja jyväskyläst]

Se kun pari vuotta sitten olin kevätjäillä lapissa. Harjusta koitimme sen jälkeen yhdestä järvestä, kun setäni sai sitä päivää ennen 1.200kg harrin. Kala söi huonosti sinä päivänä, mutta veljeni oli aiemmin aamulla saanut vähän paremman harrin(700-800g). Juuri sen jälkeen, kun minua huudettiin kahvitauolle ja kun sen jälkeen katsoin avantoon josta erotti pohjan, koska alla oli vettä n.2-3m morri lähti sivulle ja tunsin täräyksen kädessäni olleessa vavassa. Rupesin kiskomaan kalaa suhtkoht ohuilla siimoilla periaattella kaikki tai ei mitään ja, kun kala nous jään päälle arvelin, että kala ei olisi setäni harria isompi. Toisin kävi, kun kävimme punnittee kalan läheisessä kaupassa ja vaaka todisti kalan painoksi 1.464kg. Se oli isoin harjus jota isompaa ei kukaan meistä ollut nähnyt!

Toinen mukava muisto oli, kun olimme merellä tänä kesänä 2pv ja ekana päivänä nostin enkkahaukeni 6.650kg ja seuraavana päivänä 5kg hauen

[simoz]

kyllä kaikki kalareissut ovat jotenkin ikimuistoisia. M

[stento-z]

Kas siinä,jokainen voi kuvitella olotilaa kun istuu saunan kuistilla huurteisen kanssa ja tämmöinen ilta

[Emppu]

Pitää sanoa että jokainen kerta kun kalaan pääsee niin se on hienoa! Ja parasta!!!