Eikö kalastus enää kiinnosta

[devas]

Minä taas uskon, että kalastus on hiipumassa koska, nykyään vanhemmat suosivat ns. vapaata kasvatusta ja yksilöllisyyttä painotetaan ehkä turhankin paljon. Perhekeskeisyys on jäänyt menneisyyteen, jota itse en taas ymmärrä.

Kalastuskipinä syttyy, kun lapsi saa saalista ja luontainen saalistusvietti herää. Tämä onnistuu erittäin mainiosti esimerkiksi käymällä ongella. Kalastukseen erikoistuneet liikkeet (ei nettikaupat) ovat myös erittäin tärkeitä kalastukselle, koska ne keräävät ihmisiä yhteen ja auttavat uusia harrastajia alkuun.

Itse kalastin aktiivisesti 3-15 vuotiaaksi ja sitten tulikin noin viiden vuoden paussi, koska alkoi tämä ns aikuistuminen. Tänä keväänä löysin harrastuksen uudestaan ja olen täysin hurahtanut.

[Hyrräsankari]

Hmm... Nyt kun aloin miettimään tätä asiaa hieman enemmän, tulin siihen tulokseen, että vaikka rannikolla asutaankin ja joki virtaa aivan vieressä, ei nuoria kauheasti näe kalastuksen parissa, mikä on harmillista. Vaikka itsekkin olen nuori peruskoululainen, olen harrastanut kalastusta jo hyvän aikaa, eikä intoni kalastukseen ole todellakaan hiipumassa, päinvastoin! Ensi kesän taivoitteena olisi nyt sitten raahata pari kaveria mukaan kalaan ja mahdollisesti saada myös heidät kiinnostumaan tästä hienosta harrastuksesta .

[Fishking]

Älkää olko pojat huolissanne tuosta kalastusinnon hiipumisesta. Pyydystysvietti nuoressa uroksessa on ja säilyy aina. Kohde vaan vaihtuu ikäkausien myötä. Kiinnostuksen kasvaessa vastakkaista sukupuolta kohtaan, siirtyy myös pyydystysvietin painopiste aivan uudelle alueelle. Sitten muutaman vuoden kuluttua seuraa vaihe, jossa pyydystysvietti kohdentuu pelkästään maallisen omaisuuden ja hyvinvoinnin saalistamiseen. Kalastus kyllä astuu taas ennemmin tai myöhemmin kuvioon mukaan riippuen noilla muilla alueilla onnistumisesta.

Itse harrastin kalastusta (onki - heitto - vetouistelu) 5-vuotiaisesta tuonne 13 vuoden ikään, kunnes astuivat kehiin mopot ja tytöt (tässä järjestyksessä). Sitten tuli kuvioihin opiskelu ja perheen perustaminen, sekä sen elättäminen ja kilpajuoksu maallisen hyvinvoinnin perässä. Kunnes sitte eläkkeelle jäätyäni koin uuden tulemisen ja seesteisen elämänmuodon - kalastusharrastuksen. Ja tänä päivänä elän melkein täysin sille. Entiset työkaverit ovat jopa alkaneet epäilemään henkisen tasapainoni menettämistä, mutta saavat olla kyllä ihan huoletta he sen suhteen.

Joka tapauksessa kannattaa antaa tilaa sille koulunkäynnille ja opiskelulle, eikä vaarantaa sen tasoa yltiöpäisellä kalastuksella. Kyllä se kalastusharrastuskin ottaa vielä paikkansa elämässänne. Alitajuntaan se jää aina muhimaan.

Hyvää ja tiukkasiimaista kesää teille nuorille joka tapauksessa.