Eiköhän se kepu puutu tähänkin ongelmaan vielä. Viimeistään sitten kun noustaan barrikaadeille

Maatalous on kyllä yksi saastuttaja, kieltämättä. Varsinkin kotoseudullani vahvan maatalouden alueella pienet ja matalat järvet ovat erittäin rehevöityneitä, kalakuolemiakin sattuu säännöllisesti. Osittain tietenkin tämä on ihan luonnon omaa kiertokulkua kyseisenlaisissa järvissä, mutta eivät ravinteet ainakaan asiaa paranna. Nyt alueella on käynnistynyt hanke, ojiin heitetään lastusäkkejä, jotta ne jotain pöperöä imisivät pois. Parasta olisi kun annettaisiin kasvaa vesistöjen ympärille kunnon pajupensaat, EU saisi maksaa vaikka sen menetyksen joka maanviljelijöille moisesta koituu.
Teollisuuden prosessit ovat syytäneet varsinkin 70-luvulla lukemattomia mömmöjä vesiin. Onneksi niiden parissa alkaa asiat olemaan kunnossa. Parantamista aina tietenkin on, siihenkin paneudutaan onneksi tosissaan. Yhdyskuntajätteissä myös asiat näyttävät valoisammilta kuin muutama vuosikymmen takaperin.
Vaan nytpä saan nostaa pöydälle pääpirulaisen, sisäjärviemme totaalipilaajan. Se on turvetuotanto. Monta järveä on pilaantunut täysin ahneuden hallitessa maailman menoa. Näennäisesti kuunnellaan mökkiläisten mielipiteitä kokouksissa, jaetaan rahaakin kun kiinteistön arvo on laskenut veden muuttuessa ruskeaksi velliksi. Kalastuskunnalle jaetaan myös omansa, jotta saadaan istutettua lisää kalaa kun vanhat kuolevat. Eipä taida tehota, kun ahven/hauki -pitoisiin järviin mätetään taimenta koko rahalla ja luullaan että lätäköstä tulee kalastuskeidas numero yksi. Jos siellä ei enää ahven elä, niin tuskin sitä taimentakaan kannattaa paikalle retuuttaa.
Fosforia ja muuta turpeesta irtaantuvaa ainesta mitataan ja rakennetaan altaita, joissa pahimmat tatimat laskevat pohjalle. On se vaan kiva silti katsella kun pikimusta kuraoja puskee järveen taukoamatta mustaa mönjää, joka täyttää isompiakin järviä yllättävän nopeasti. Kaikuluotain on pahimmillaan näyttänyt yli metrin turvekura -kerroksia, jopa satojen metrien päässä turveojan laskupaikasta. Sanomattakin on selvää että kalaa ei näy eikä kuulu kilometrin säteellä ojansuusta. Rapu onkin kuollut jo silloin kun ensimmäinen rahanhaju valahti rännistä alas.
Koko koomisuuden kliimaksiin päästään eräässä lukemassani ympäristölupahakemuksessa: Onko meidän enää pakko maksaa kalastuskunnalle istutusrahoja, eihän siellä järvessä edes pysty elään kalat enään? Ikäväkseni kalastelen itse kyseisellä järvellä, vaan sainpa sieltä viimeksikin haukia ja ahvenia, hähää! Syödä niitä ei toki saa, se kiellettiin jo 10 vuotta sitten
