Sunnuntaireissu järvelle.

Moro.

Viime viikon lopulla suunniteltiin reissua eräälle järvelle. Sää kalan saantiin näytti huonolta, tuntui olevan sen verran kuuma, ettei kala varmasti liikkuisi kovin altiivisesti. No ajateltiin lähteä kuitenkin sunnuntaina aamun koitteessa, vielä, kun olisi viileämpää.

Sunnuntaina startattiin noin puoli kuuden aikaan. Vene saatiin auton perään, suunnitelmana oli oikaista erään suuremman järven poikki ja hieman uistella samalla. Heti lähtövaiheessa eteen tuli ensimmäinen ongelma. Legendaarinen veneen pohjatulppa oli kateissa. Jotenkin tuntuu siltä, että jos tosissaan on sunnuntaina lähdössä veneellä kalaan, nii täytyyhän siitä jotain sellaista puuttua, jota ei kalapakista löydy. Vanhoista tapahtumista viisaampana pakista löytyy jo yksi ylimääräinen tappokatkaisija.

Järvenrannassa suunniteltiin patentin veroista ratkaisua veden eristämiseen veneestä. Muutaman veistetyn puutapin jälkeen päädyimme vanhaan styroksiseen ongenkohoon, joka sopi lähes täydellisesti reikään. Koho ei kuitenkään täysin pitänyt, joten uistelu jäi haaveeksi ja päätettiin ajaa suoraan järven poikki. "Eihän se vene vuoda, jos ajaa täydellä kaasulla?!"

Vene vuoti yllättävän vähän ja järven takaa alkoi patikointi retki kohti järveä. Lämpötila alkoi olla jo yli kahdenkymmenen, joten tiheä rämeikkö, jyrkät kalliot ja soistuneet laaksot eivät ainakaan naurattaneet. Aikaa patikointiin kului varmasti tunti, tai siltä se ainakin tuntui. Perille päästyä hymy kuitenkin nousi naamalle lähes täydellisen näköisen metsäisen järven rantakalliolla.

"Jestas, että on lämmintä vettä, ainaki 24!" Kala ei voi olla syönnillä. Pienen levon ja veden tarkkailun jälkeen siiman jatkeeksi päätyi uistinta, jolla tavoittaisi ehken ahventa ja haukea. Järvi näytti pieneltä, eikä kartassa ainakaan näkynyt suurempia ojia, joten kalakanta varmasti pitkälti koostuu noista perus petokaloista. Virveli valmiiksi, nostokoukku vyölle ja järveä ympäri.

Ekat heittopaikat vaikuttivat juuri siltä mitä ajateltiinkin. Ei kalaa. Noin 15 min heittelyn jälkeen tärppäsi kaverilla ahven, joka sai muovikassiin seuraksi toisen heti seuraavan heiton jälkeen. Parvi kuitenkin loppui näihin kahteen yksilöön, joten seuraavaan paikkaan.

Pienen lahden kierrettyämme alkoi löytymään varjoisampaa rantaa, jossa kasvoi harvempaa kaislikkoa. Vesi oli ihmeellisen kirkasta vaikka pohjassa oli paljon puuta ja muuta humusta aiheuttavaa jätettä. Ruohikko uistin kiinni ja lusikka raivolla lahden keskelle lumpeikkoon. Suunnittelin jo, että jos ei lumpeikosta nii viimeistään kaislan reunasta ja niinhän siinä kävi. Vesi oli sen verran kirkasta, että näki tärpin pinnan tuntumassa. Kala oli kuitenkin varovainen ja päästi heti irti. Samainen tuubi oli vielä toisen kerran kiinni saman kelauksen aikana, mutta ei jäänyt koukkuun. Ajattelin, että tässä voisi olla reissun eka kala mulle. Pari heittoa ja sitten pamahti. Tukeva vastaisku ja siima lähti jarru huutaen kohti syvempää vettä, ihme ettei kaislikkoon. Totesin siinä vaiheessa, että: "vois olla joku kolmonen". Kala vei itseään neljä kertaa rannasta ulos, ennen kun suostui nousemaan rantaan. Pikainen punnitus ennen hauen selkärangan vioittumista ja hapen puutetta, tulos 4,60kg ja pulikka takaisin järveen. Peli auki ja kesämieli parhaimmillaan.

Pokkariräpsyjä. Vesi oli tummaa, joten kalat sen veroisia.

Muutamat paikat eteenpäin kerättiin ahvenia, pienet kukkoon, isot pannulle ja loput kissalle. Sattuipa sekaan myös yksi pieni hauki. Järven toisessa päässä alkoi nälkä kurnimaan ja ajateltiin suunnata takaisin lähtöpisteelle syömään evästä. Oli vielä kerran pakko kokeilla yksi lahti, joka oli hieman varjossa. Odotukset oli suuret, koska aikaisemmat rannat olivat osoittaneet, ettei auringosta tule kalaa. Eka heitto ja hauki kiinni. Hauki riuhtoi itsensä tiukkaan lumpeiden ympärille yrittäen pakoa. Tämän kalan ylös saanti oli kuin suoraan jostain hauskoista kotivideoista. Vapa nimittäin irtosi kahteen palaan liitoskohdasta ja kärkiosa liukui siimaa pitkin veden rajaan. Kyllä syletti. Ajattelin, että jos tämä maksaa sen kalan nii eipä voisi nolompaa karkuutusta tehdä. Kala onneksi auttoi tilanteessa päästämällä irti kaislikosta. Sain kelattua vavankärjen takaisin ja homma jatkui. Noin kymmenen lumpeikko sähellyksen jälkeen kala oli kalliolla. Noin 1,5 kg:n nuori yksilö, takaisin kasvamaan. Tokalla heitolla ei mitään, mutta kolmanella taas kala kiinni. Ihme paikka. Tällä kertaa vapa pysyi kasassa ja kala tuli kalliolle paljon nopeammin. Pari heittoa myöhemmin taas hauki kiinni. Rannassa paljastui, että kyllä järvessä melko isoa kalaa elää, 1,5kg:n hauella mahtavat tuoreet hampaan jäljet molemmissa kyljissä. Kaikki hauet siis otti 11cm kupariseen helmiräsäseen, ahvenet kirkkaaseen lippaan.

Haukea.

Hyvät hampaanjäljet kyljissä!

Eväät syötyämme ja tarinat kerrottuamme suunnistettiin takaisin veneelle, joka onneksi oli vielä pinnalla. Korkki paremmin koloonsa ja kotia kohti noin klo 13 aikoihin, jotta kerkesi vielä illaksi mökille saunaan.

Hyvä paikka. 4 tunnin hellepäivän saldo: 6 haukea ja noin 30 ahventa. Tänne täytyy syksyn tullessa palata!

Tällainen kala reissu tällä kertaa. Uteliaille tiedoksi, paikkaa en paljasta, oli sen verran kovan työn takana.

-Aake