Vettä satoi täällä porissa oikein reippaasti toissa yönä ja viime yönä sade vain jatkui. Niinpä olikin asiaa venevalkamaan katsomaan missä kunnossa vene on. Se on hankala tilanne jos tulet mereltä korkean meriveden aikaan, ja sidot veneen paalussa olevaan koukuun.  Sitten kun vesi laskee niin veneen keula voi jäädä narun varassa niin kireälle että se on korkeammalla kuin veneen perä. Jos tässä asennossa sitten sataa oikein kaatamalla niin vesi luonnollisestikin valuu peräpäähän ja voi jopa sitä sinne kerääntyä niinkin paljon että koko peräosa moottoreineen jää veden alle.  Näin ollen olikin jo kova kiire katsomaan missä kunnossa vene oli.  Eihän sinne nyt sitten pelkästään venettä kannata lähteä ihailemaan joten piti ottaa heittouistin mukaan. Osasyyllinen oli myöskin Salama kun siltä oli tullut postissa tusinan verran uistimia ja pakkohan niitä oli päästä kokeilemaan.  Eli suomeksi sanottuna tuo alkuosa oli emännälle suunnattu versio ja loppuosa olikin faktaa.

Ajaessani väylältä ulos katsoin hieman kaihoisasti kaukaisuuteen missä sumujen saari sijaitsee.  Nyt ei sinne kuitenkaan ollut asiaa sillä en ollut tankannut perämoottorin irtotankkia. Mielessä  olikin  ”sumppu” ja tarkoituksena oli kokeilla oliko viime reissun huono kalantulo vain ”tilastollinen harha”  Täysin vastoin omia ”luutuneita” tapojani, valitsin oikein harkitusti sopivaa väriä tähän    reissuun Salamalta tulleiden uusien uistimien joukosta.  Mukaan lähti sanotaan nyt sitten vaikka vihersiepoksi kutsumani uistin. Uistin on musta/vihreä pilkullinen isolla keltaisella silmällä. Otin reissulla pari kuvaakin joista voinee selvitä tämäkin paremmin.

Niinpä sitten mukana oli vain yksi heittosetti ja vain yksi uistin käytössä.  Ajoin sumpussa pikkukarikolle josta viime reissulla Mikko 10:n  isä niitä haukia ylös veteli.  Heti kolmannella heitolla tärähti hauki kiinni.  Hetken väsyttelyn jälkeen sain sen haaviin. Ihan mukavankokoinen kolmekiloinen ruokahauki. Oli uistin niin syvällä ja vuosi verta jo tullessaan että saikin heti jäädä seurakseni veneeseen.  Pari heittoa myöhemmin tärähti jälleen. Aivan kuin olisi ollut identtiset kaksoset niin samanlainen oli tämäkin. Koukku oli nätisti yhdellä sakaralla leuassa kiinni joten sanoin sille että ehkä muutaman vuoden päästä voitaisiin tavata uudelleen. Näkemin kiitos.

Sitten olikin hetken hiljaista, hetken ja hetken, siis kymmenisen heittoa.  Silloin joku jälleen tempaisi sen merkiksi että olisi asiaa minulle. Vastaisku taisi pikkaisen myöhästyä kun ei sitten ketään ylös tullutkaan.  Heittelin jälleen muutaman heiton ja joku siellä nypytteli mutta ei jäänyt kiinni. Tässä on muuten ihan mukava tilanne kun kala käy nypyttelemässä mutta ei kuitenkaan kunnolla ota uistimeen kiinni. Itselläni on tapana tässä tilanteessa toimia siten että lakkaan kelaamasta ja vavalla vetäen, välillä uistimen liikkeen pysäyttäen, yritän härnätä kalaa nappaamaan.   Tietenkin tätä vetoa ei voi kovinkaan pitkälle viedä vaan välillä joutuu kelamaan löysät pois ja sitten jälleen vavalla härnäämään.  Salaman uistimella, siis minun käsitykseni mukaan, tämä onnistuukin hyvin.  Vastaavasti esim. J-king:in kohdalla  olisin ollut huomaavinani että siinä olikin uinti sen tyylinen että oli parempi vain lakata kelaamasta ja sitten taas aivan normaalia vauhtia kelaamista.  Joka tapauksessa kun tämäntapaisella toiminnalla saa kalan lopullisesti nappaamaan, niin tuntuu kuin olisikin itse vaikuttanut huomattavasti enemmän kala saantiin kuin vain uistinta uittamalla. Isot pojat puhuvat käsialasta uittamisen yhteydessä.

Tuuli oli minut painanut sumpun perään joten ajoin jälleen alkupäähän. Nyt lähdin kuitenkin aivan eri suuntaan laskemaan sillä tarkoituksenani olikin vain katsoa onko sumpussa elämää eikä tarkoitus ollutkaan mitään mielettömästi niitä sieltä ylös vedellä. Tämä lasku olikin sitten jo paljon hiljaisempi.  Olin heitellyt varmaan kolmisenkymmentä heittoa kunnes vapa niiasi. Tuntui olevan ruokahauen kokoinen, ehkä eineen isompaa sorttia.  Kyllä siihen jonkinlainen tuntuma tulee kun ajattelee minkäkokoinen on napannut kiinni. Pikkuhauet tärisyttelee vapaa aika nopeaa tahtia. Sitten kun rupeaa isommat ottamaan kiinni niin vavassa tuntuu kuin jokin diesel käyttöinen olisi kiinni. Se on sellainen jump..... jump.... jump.. mikä tuntuu vavassa. Siis sellainen harva jumputus. Mitä isompi sitä harvempi on tämä meininki.  Ei sitä oikein osaa tuon paremmin selvittää.

Sieltähän se kuitenkin tulla tupsahti, eikä ollutkaan iso vaikka siltä vaikutti. Edelleen tuntui olevan samaa vuosiluokkaa. Olikohan niillä jokin vuosikokous siellä meneillään?  En kuitenkaan tätäkään sen paremmin punninnut. Oli kyllä niin vaalea hauki että en muista ennen moista nähneeni. Oikea blondi hauki.  Nähtävästi sumpussa niitä nyt sitten jälleen oli. (missähän oli silloin kun niitä viime reissulla ihan oikeasti kaipasin) En sitten jäänytkään siihen heittelemän vaan lähdin takaisin päin. Ajattelin vielä yhden paikan ihan rannan tuntumassa kokeilla.

Ajoin siinä normaalia matkavauhtia kun kuului omituinen ääni moottorista. Ajattelin että olisiko tulppa taas karstoittunut ja hidastin vauhtia. Silloin koneesta kuului sirisevää ääntä ja koko kone sammui. Ajattelin vetää koneen käyntiin uudelleen mutta vaihde ei mennyt pois päältä. Eipä siitä haittaa ole ajattelin ja meinasin vetää narusta koneen käyntiin. Eipähän naru liikkunut milliäkään. Koko kone oli leikannut kiinni. Olipa helv... hyvä että en lähtenyt pidemmälle merelle.  Siinä sitten fileroin hauet ja katselin jo mistä olisi nopein reitti soutaa maihin. Tietenkin vielä täytyi yrittää koneella ajaa. Lähtihän se käymään mutta sirisi ja sammui ja jälleen jumiin.  Soutelemaan lähdettiin , onneksi ei ollut pitkä matka. Koitin vielä kerran kun olin hetken aikaa soutanut. Lähti käymään ja jäähdytysvesi ainakin toimi mutta en uskaltanut antaa kierroksia vaan tultiin tyhjäkäyntiä kotiin.

Vähän ennen venevalkamaa annoin kierroksia ja tuntui taas pelaavan. Mietein itsekseni että olisikohan syynä se että olisin laittanut liian vähän öljyä bensiinin sekaan, tosin se oli sama tankillinen millä edellisen reissun tein. No täytyy katsoa seuraavalla reissulla ja tehdä yksi koeajo ennen kuin uskaltaa pidemmälle lähteä. Muuten oli ihan mukava reissu, huomenna syödäänkin haukifilettä.  Kokeilen vielä saanko liitetyksi kuvia tähän. Jos onnistuu niin kuvia on jos ei niin sitten ei ole kuvia. Yksinkertainen totuus.  Yleiskuva "sumpusta"  toinen kuva= kolmekiloinen ja vihersieppo 
 

Kävin laittamassa vanhan perämoottorin takaisin paikoilleen.  Edellinen mikä siitä juuri hajosi oli 9.9 ja tämä vanha 5 hv.  Edellinen moottorikin oli pikkaisen liian pieni ja tämä on nyt sitten aivan surkea, riski mies menisi soutelemalla ohi.  Kun väännät kaasun selälleen pörinä voimistuu, veneen perse laskee ja vauhtia ei tule yhtään lisää   Samalla kun sen laitoin paikoilleen niin täytyihän sitä koeajaa.  Merelle taas ei kannata mennä jos ei ole onkivehkeet mukana. Otin jälleen vain yhden uistimen mukaani, vihersieppo pääsi tänäänkin seurakseni.

En mennytkään tänään kuin ihan muutaman sadan metrin päähän ja heittelin uistinta.  Olisikohan tunnin rupeama ja saaliina oli neljä ruokahaukea.  Yksi aika krokotiili kävi kaksi kertaa näykkäämässä mutta ei jäänyt kiinni.  Näytti kyllä itsensä ja laittoi miettimään mitä olisin tehnyt  jos se olisi jäänytkin kiinni.  Kameraa ei ollut mukana ja vaakakin oli kotona.  Uskoisin että en olisi sitä mukaani ottanut vaikka olisikin tullut veneeseen. Oli muuten sitten aika kuuma ilma, taisipa siinä pieni nenäkin palaa

Tuli jälleen Mikon kanssa tehtyä muutaman tunnin kalastusreissu.  Kävimme hieman pidenmällä merellä.  Olosuhteet olivat erittäin epäedulliset ja olinkin aika varma että tänään saakin tehdä töitä ihan kunnolla jos meinaa kalaa saada.  Aurinko paistoi täysin pilveettömältä taivaalta, merivesi oli erittäin alhaalla ja tuulta ei ollut yhtään.  Meriveden pinta oli kuin peili.  Tästä ei varmaankaan olosuhteet enään voisi kalantulon kannalta huononmaksi mennä kun vielä ajatellaan että helleaaltoa on kestänyt jo toista viikkoa.

Ajoimmekin heti hieman pidenmälle ja syvempään veteen. Tarkoituksenani oli heitellä "dubain helmeä", mutta se olikin jäänyt kotiin joten yritin viritellä toista pyydystä isosta mustekalajigistä, jonka kotipaikka oli alunperin myöskin Dubai.  En oikein saanut sitä viritettyä kun ei tullut sopivaa painoa mukaan ja koplaukseni sen ja toisen uistimen kanssa ei oikein luonnistunut.  Mikko  napautteli sinä aikana kun minä vain leikein muutaman ruokahauen ylös.  Nyt Mikolla ennätys sitten alkaakin jo nelosella ja jos tätä menoa jatkuu niin syksyllä ollaankin jo aika komeissa lukemissa.  Tuntuu meinaan että Mikko joka reissulla tekee uuden ennätyksensä.

Kun Mikolla oli jo kolme haukea ylhäällä niin pitihän minunkin alkaa ihan oikeasti onkimaan.  Meillä oli ihan hyvä paikka pienen karikon kyljessä mutta sitten siihen lähistöllä olevaan huvilaan tuli auto pihaan.  Vaikka olimme aika kaukana huvilasta niin kuitenkin katsoin että annamme huvilanomistajan viettää aikaansa täysin rauhassa ja niinpä poistuimme sieltä.  Ajoimme sitten aivan toiseen paikkaan ja minä laitoin Salamalta saadun kirkkaan uistimen pyytämään.  Nytpä sitten minäkin sain kuparisen rikotuksi, ei silti ollut lähelläkään sitä mitä Mikon kala painoi, olikin niin nätisti kiinni että annoin jatkaa matkaansa. 

Manasin hieman tuota olosuhteita kun olisin odottanut että tuuli olisi hieman enemmän ryhtynyt puhaltamaan, sillä olisi ollut todennäköisesti myönteinen vaikutus kalojen syöntihaluun.  Pilvi käväisi hetken auringon edessä mutta sitten se taas vain oikein kuumasti porotti.  Lähdimmekin sitten ajelemaan kotiinpäin ja ajatelimme matkalla vielä koittaa yhtä paikkaa.  Vesi oli kylä aivan törkeän matalalla ja ei sieltä oikein kaloja tuntunut tulevan. Yhden pienen sain käymään vielä uistimessa kun huomasin että meidän pitääkin lähteä kun Mikolla oli vielä menoa muualle.

No saimme sentään viisi haukea, Mikko kolme ja minä kaksi, kyllä sekin ihan mukava reissu oli. 

Kaverilla kävi ihan samallalailla kun minulla ekalla reissulla Paitsi että hän sai pikkuhauen.

Tulen juuri mereltä.  Olin kahden kaverin kanssa heittelemässä.  Kumpikaan noista kahdesta ei ollut oikeastaan kuin sunnuntaikalastajia joten muutamankin hauen saaminen olisi ollut pelkkää juhlaa.  Lähdimme vasta iltapäivällä liikenteeseen.  Merivesi on vain jatkuvasti alhaalla ja se ei tee hyvää kalansaannille.  Puksuttelimme pikkuhiljaa sumppuun.  Toinen kavereista heitteli professoria ja toinen vielä vähemmän kalastanut heitteli minulta saamaansa J-Kingiä.  Itsellään ei hänellä uistimia edes olekkaan   Itselleni laitoin jälleen uuden ihmeen kaukomailta, mustekalajigin. Vaikka veneeni ei kaikkein pienempiä olekkaan, niin katsoin kuitenkin kavereiden heittelytaidon sellaiseksi että oli viisaampaa että itse olin keskellä ja molemmat herrat veneen päissä.  Itse olinkin ikäänkuin "tulilinjalla" mutta osasin siinä paikassa kuitenkin herrojen heittelyä hieman ennakoida

Helleaalto oli varmaan saanut pikkuhauetkin lähtemään syvänteisiin koska ei ketään tuntunut olevan kotosalla.  Vajaan parin tunnin heittelyn saalis oli noin parisen kiloa.... pohjaruohoa, yksi epävarma tärppi ja yksi menetetty uistin.  Peruke oli kaverilta jostakin syystä auennut ja professori teki viimeisen lentonsa.  Onneksi hänellä oli toinen laittaa tilalle.  Juotiin kahvit siinä kaikessa rauhassa ja sen jälkeen aloitettiin kalastuskilpailu. Toinen kavereista saikin heti yhden parikiloisen hauen ja siitäkös sitten riemu nousi.  Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen sillä muuta kalaa ei tuntunut siellä olevan.

Ajoimme toiseen paikkaan ja siellä sain nähdä pienoisen ihmeen.  Oli joku muukin heittelemässä uistinta .  Eipä siellä ole noita kalanpyytäjiä oikeastaan itseni lisäksi näkynytkään. Koska itse olin jälleen lähinnä vain "virpomassa" niin oli hyvää aikaa seurata kaveria.  Ei oikein tuntunut tuntevan seutua, eikä minun nähdäkseni saanut kalakaan.  Minulla tuli vauvahauki katsomaan ihmettäni mutta passitin sen takaisin.  Toinen kaverikin sai ruokahauen, hieman alle parikiloisen.  Sitten minulla jälleen joku kävi tempaisemassa mutta ei jäänyt kiinni.  Kaveri heitti lähes samaan reikään ja siellä oli..kolmekiloinen uistimeen kiinni.  Olikohan sama joka minulla oli ensin härnäämässä?  Sitten tulikin jälleen hiljainen hetki.  Joimme loputkin kahvit pois ennenkuin vallan kylmenisi ja rupesin fileroimaan kolmea veneessä olevaa haukea.

Annoimme tuulen kuljettaa venettä ja heittelimme siinä lähes tyhjää.  Ruohoa ..ruohoa.. ruohoa.. kivessä kiinni... ruohoa.  Rupesimme jo suunnittelemaan kotiin lähtöä.  Yksi mahdollinen heittelypaikka oli jäljellä ja siellä hauki odottelikin minua. Olisikohan ollut pari ja puoli- kolme kiloinen kun nappasi minun mustekalani.  Pääsipä oikein filmitähdeksi sillä nappasin siitä kuvan kun se oli veneen vieressä poseraamassa.  En viitsinyt ottaa ylöskään vaan pihdeillä koukku irti ja näkemiin.  Onneksi saimme kaikki kalaa joten aika tyytyväisinä lähdimme kotiin.   Ps. tuo mustekala jäi jumalattoman isoksi kuvaksi joten älä klikkaa sitä.

Ajoin aamupäivällä toiselle puolelle kaupunkia missä Mikko jo odottelikin.  Olin jälleen hieman epäileväinen kalojen saannin kannalta mutta rantaan päästyämme tilanne näyttikin hieman paremmalta. Vesi ei ollutkaan ihan matalalla ja aurinkokin oli hieman pilvien piilossa.  Ainoa harmin aihen olikin ajanpuute, sillä Mikolla oli jo iltapäivällä menoa ja se taas tiesi sitä että ihan pitkälle merelle ei voitu lähteä.  Näinollen piti katsoa lähettyviltä sopivan tuntuisia kalastuspaikkoja.  Kyllä se jokaisen kerran kun lähtee merelle harmittaa tuo perämoottorin hajoaminen sillä tämä tilalle nostettu on todella hidas.  No, näillä leluilla mitä on, niin niillä on sitten leikittävä.

Ajattelimme lähteä karikoille mistä Mikko ennätyshaukensa oli napannut.  Matkalla poikettiin sumppuun ja annettiin tuulen yhden kerran kuljettaa alas sumpun perälle.  Saaliina oli ruohojen lisäksi pari mukavan tuntuista tärppiä.  Mikko heitteli luottouistintaan proffaa ja minäkin olin varmuuden vuoksi laittanut uuden luottouistimeni vihersiepon pyytämään.  Dubain helmi ja mustekala saivat odottaa sitä hetkeä että kalleudet eivät enään olisi vaarassa mennä pataan. Siinä heittelyn yhteydessä katselimme miten joutsenpariskunta tarkkaavaisesti seurasi meidän touhujamme.  Pariskunta piti tarkkaa huolta että pienet poikaset olivat koko ajan molempien vanhempien välissä.  Emme häirinneet heidän rauhaansa ja lähdimmekin vallan muualle.  Karikolle matkatessamme päätimmekin poiketa ensin yhteen pieneen lahdenpoukamaan.

Annoimme jälleen tuulen kuljettaa venettä.  Täällä tuulen alapuolella tuntuikin sitten olevan elämää.  Kovin oli herkkää syöntiä.  Monta kertaa kummallakin kävi joku naputtelemassa ennenkuin saimme ensinmäisen kiinni.  Minulle tulikin heti riitaa hauen kanssa.  Olisin mielelläni vetänyt sen uistimellani veneeseen ja hauki taasen oli aivan toista mieltä ja lähtikin poispäin veneestä.  Tuloksena olikin sitten melkein tasapeli... hauki jatkoi matkaansa minua tapaamatta ja minä sain sentään uistimeni takaisin.  Tulihan sieltä vihdoin sitten ruokahaukikin veneeseen.  Oli syönyt taas koko vihersiepon niin syvälle että vain peruke oli näkyvillä.  Mikko nappasi myöskin hauen, lähes samankokoinen kuin minullakin, oli koukku niin nätisti kiinni että pääsikin uimaan takaisin.  Siellä niitä tuntuikin olevan ja saimme vielä muutaman käymään veneessä.  Ihan täyttä neljää kiloista emme saaneet vaan suurin painoi  3.7 kg.

Olihan meillä siellä sitten aikaa kokeilla vähän erilaisilla uistimilla pyytämistäkin.  Eihän kalastaminen saa olla mitään verenmaku suussa pyytämistä, mallia äkkiä kaikki kalat tänne.  Minä heittelin jälleen koko loppuajan mustekalaa ja Mikkokin innostui kokeilemaan erilaisia uistimiaan.  Kyllä mustekala vielä kaloja kiinnostikin mutta Mikon lusikasta tehty uistin ei nyt tänään tuntunut olevan suosiossa. Kotiinmennessämme poikkesimme vielä sumppuun.  Annoin Mikolle yhden Salamalta saamani uistimen, kun Salama niitä minulle lähetti tilaukseni yhteydessä ylimääräisinä.  Fileroin hauen ja Mikko yritti saada vielä ennätystään parannetuksi.  Huomasin että aika oli suorastaan lentänyt ja meille tulikin kiire lähteä kotiinpäin.  Siellä lahdepoukamassa otin kuvan meidän erikoisuistimistamme.

 Jigi saattaa yllättää.. Ahvenia kyllä sieltä Porista tulee, kun vain sattuu ahventen kohdalle. 

Tämänpäiväinen onkireissun valmistelut alkoivat jo eilen.  Pahaksi onnekseni emäntä pääsi yllättämään kun olin askaroimassa autotallissa.  .."Oletko tullut aivan hulluksi, kyllä nyt taitaa herralla olla vintti täysin pimeänä"... aloitti emäntä autotalliin saapuessaan.  Syynä oli se että olin valmistamassa itselleni lusikka-lusikka uistinta.  Olin kyllä katsonut että en ollut ottanut ko hommaan emännän perintöhopealusikoita vaan ihan tavallisen pikkulusikan johon olin juuri saanut porattua reiät ja kiinnitetyksi toiseen päähän koukut.  Miten aikuinen mies osaisi tuollaista touhua selvittää???

"Superuistin" jokatapauksessa valmistui ja se pääsikin sitten tänään tosikoitokseen kun Mikon kanssa lähdimme haukia narramaan.  Se oli tietenkin jo alusta saakka selvä että me narraamme haukia eikä päinvastoin.   Kello kahdeksalta sitten ajoinkin Mikon luokse ja lähdimme merelle.  Tänään olikin tarkoitus koittaa ensin ahvenia ja sitten mennä sinne mistä olen enkkahaukeni (+ 10) saanut.  Heittelimme lippaa molemmat ja ajoimme aina välillä pikkuhiljaa merelle päin.  Muutama ahven seurasikin lippojamme mutta yksikään ei tullut sen lähempää tuttavuutta tekemään.  Saapuessamme hiemän syvempään veteen vaihdoimme haukiuistimet pyytämään.  Mikko heitteli proffaa ja minä laitoin heti lusikka-lusikkauistimen kokeeseen.

Oikeastaan ihan nätinnäköinen uinti sillä lusikalla olikin.  Olin varautunut siihen että joutuisin sitä taivuttelemaan tai muuten jotenkin "runnomaan" mutta uinti oli kyllä niin hienoa että en sille mitään muutosta tehnyt.  ( Olin kyllä varautunut haukien saamiseen ja mukana näinollen mukana oli varmuuden vuoksi  sekä Salaman että J-Kingin uistimet ja myöskin proffa, joten aivan täysin en tähän uutukaiseen luottanut ) Oli kuitenkin aika peto... Kaksi ruokahaukea ( ruokahauki on 1 - 3 kiloa ) kävi jopa veneessä saakka sitä kehumassa, toinen jäikin sitten vallan veneeseen mutta toinen pääsikin takaisin.  Nappasimpa vielä kolmannenkin ennenkuin Mikko rupesi tosissaan heittelemään. Mikko ottikin sitten heti pari kappaletta ruokahaukia ylös ja tilanne tasaantui.  Kovin oli vaihtelevaa syönti kun välillä oli sellaisia hiljaisia hetkiäkin, ettei kukaan edes käynyt nyppäämässä.

Olikohan ollut puolisen tuntia aivan tyhjää kun Mikolla kävi hauki ihan veneen vieressä kiinni.  Komet pärskeet vain lensi ilmaan kun hauki samantien irtosi uistimesta.  Kokoa ei saatu selville. Heitelimme samasssa paikassa vielä hetken mutta ei ketään tuntunut olevan kiinostunut uistimeistamme.  Ajoin kaislikon viereen ja siellä joku nypytteli mutta ei jäänyt kiinni.  Mikko heitti heti samaan reikään ja siihen se ruokahauki sitten ottikin kiinni. Tämän jälkeen tuntui kuin syönti olisi vallan loppunut. En kuitenkaan vaihtanut edes uistinta vaan heittelinkin koko päivän tätä samaa. Toisaalta olisi ollut ihan kiva käydä toisella puolella lahtea kun sieltäkin niitä isoja on ylös tullut, mutta kun olimme liikkeellä sillä minun pikkumoottorillani niin matkaan olisi mennyt turhan paljon aikaa. Olihan meillä jo kuitenkin 7 - 8 haukea joten kyllä siinä yhdelle reissulle riittävästi olisi.

Tuulikin pikkuisen yltyi ja Mikolla oli jälleen menoa iltapäivällä ja lähdimmekin ajelemaan kotiin päin.  Kokeilimme vielä matkan varrella muutamaa paikkaa mutta nyt olivat kaikki kalat kyllä kadonneet.  Ajoinkin yhden saaren kupeeseen ja fileroin saaliini.  Näytin Mikolle miten minä fileroin mutta taisi Mikko jo osata ennestään tämän taidon.  Kamera on nykyään aina mukana joten laitan tähän "malliksi" kuvan lusikka-lusikkauistimestani ja yhden uteliaan tarkastajan.

Joo ihmettelin kanssa että igors sai lusikalla ainakin 4 haukea  mut onpahan hyvä ottipeli

Sitku joku uimari näkis ton, mut näkis siiman ja koukut sun muut, mut jos ei huomais niit ni vois ihmetellä

Huomenna iltapäivällä taas aikomus lähteä aallonmurtajalle ahventa jallittamaan. Saa nähdä tuleeko.Viimeksi tuli hyvin pienillä vaapuilla ja lipoilla, jigilläkin yksi. Itse yritän huomenna varmaan kokoajan jigillä.