Tulipa taas hankittua kokemuksia oikein roppakaupalla.

Tulen juuri mereltä, kuinkas ollakaan

. Aivan ensimmäiseksi tietenkin lueskelemaan onko kukaan muu käynyt kalassa, aika heikolta näyttää, tosin taidankin olla ainoa "eläkeläinen" jolla tuota ylimääräistä aikaa ja mahdollisuuksia on. Lähdimme sitten merelle kun tuo dukeskin vihdoin sai silmänsä auki. Tuulilukemat eivät niin mahdottoman huonolta näyttäneet, mutta kyllä siellä aaltoja kuitenkin löytyi, varmaaan sitten liiankin kanssa

Olimme ensin menossa Outooriin päin kun tuntui nuo aaloot "hieman" liian isoilta. Hieman ihmettelin kun dukes ei tuohon kalastamiseen oikein innostunut ja kysyinkin syytä moiseen käytökseen. Oli meritauti iskenyt. Dukes rupesi sitten syöttämään kaloille aivan omia eväitään, tosin jo kertaalleen syötyjä

Ajoin hieman rauhallisempaan paikkaan ja kysyin miltä tuntuu. Huonolta

oli vastaus. Ei siinä sitten muuta kuin kokka kohti venerantaa. Jätin Dukesin rannalle sairastamaan ja tankkasin uudelleen veneen ja eikun merelle.
Koska tuo aalokko oli sitä mitä se oli, niin en mennytkään vakiopaikoille vaan jäin itsekin tuohon Kuuminaisten nokan tuntumaan, Outoorista hieman Raumalle päin oleville kolmelle saarelle. Eipä siellä kalaa tuntunut olevan. Toisaalta kuitenkin on ihan hyväkin välillä kokeilla aivan uusia paikkoja, eihän sitä koskaan tiedä mitä noista uusista paikoista löytyy. Löysin ainakin pirunmoisesti kiviä joista osa oli jopa ikäänkuin piilotettuina

Löytyipä sieltä sitten ainakin yksi jättiläsiaalto joka heitti minut päin veneen ohjaajan suojapleksiä joka tietenkin meni palasiksi. Oli kyllä suunnitteilla laittaa ihan asiallinen turvakaari siihen mutta eipä sekään olisi auttanut kun takapuoli edellä siihen mätkähdin.
Koko loppupäivän sitten sain tuhlattua tuohon tyhjänpyytämiseen kun kiertelin pitkin noita saarien rantoja, olisi edes yksi tärppi tullut niin sekin olisi tuntunut aivan mukavalta, mutta kun ei niin ei. päätin että jos en kalapaikoille pääse niin tuonne en ainakaan enään mene mahdollisesti potkuri rikkomaan. Tuuli kääntyi ja lähdin sitten hieman lähemmäksi rantaa. Silloin yhden pienen saaren kyljestä nappasi kala kiinni. Hyppää hyppää ajattelin itsekseni kun tuntui hieman vauraammalta kalalta ja haukia ei oikein siellä pitäisi olla. Ei hyppinyt vaan jurnutti pohjassa. Hauki vai taimen, varmaa tuntumaa ei ollut joten haavia kaivamaan ja toivomaan parasta. Hauki se oli

Paino 4.4 kiloa
No, eipä sitten mennnyt munat pataan. Onneksi oli J-King uistin jossa oli itse tehty peruke, muuten olisi voinut mennä uistin hauen mukana. Toinen uistin oli JT- kevennetty ilman peruketta.
Muuta kerrottavaa ei sitten enään olekaan joten tämmöistä nyt sitten tänään. Kuvat kertovat hieman lisää.