Olipa harvinaisen kaunis syyspäivä. Tälläkin hetkellä aurinko paistaa niin kauniisti ja tuulikaan ei ole mikään puhurimallinen. Merelläkin oli niiiiin hieno olla, tämä vain tiedoksi niille, jotka siellä työn touhussa tämänkin päivän ovat viettäneet

Sain sen toisen harmaapäisen papparaisen, Matin, sitten vihdoinkin autoon ja samantien venevalkamaan. Pikkukalat siellä hyppivät ja kun joku oli veneeseeni

unohtanut jigin niin täytyihän sitä kokeilla. Matille bete-lotto ja itselleni tuo löytynyt jigi. Heittelimme siinä venevalkamassa suuret ahvenet mielessämme.... ei näkynyt ahvenia, eikä mitään muutakaan. Siispä lähes tyhjäkäyntiä veneväylää pitkin merelle.
Tarkoitus oli ensin kokeilla "metripaikkaa" mutta kun siellä oli joutsenia ja näkötornissa porukkaa niitä ihailemassa niin lähdimmenkin "sumppuun" Ensin tietenkin sumpun ulkoreunaa syvempää vettä kokeillen ( tyhjää ) siitä sitten matalampaan, tosi matalaan, ( tyhjää ) paitsi että saimme eväistä osan syötyä oikein kahffeen kera. Kyllä muuten maistus sullekin tuollaisessa ympäristössä

.
Edelleen varmuuden vuoksi lähes tyhjäkäyntiä "pesuvatiin". Alku ei sielläkään näyttänyt oikein hyvältä. Vesi aivan kristallikirkasta ja aurinko porotti ilman pilvenhäivää, ainoastaan keskellä syvempää tuntui olevan paikka mistä ihan oikeasti kannattaisi kokeilla. Olin nyt sitten varustautunut normaalia paremmin ja mukana oli jopa
professorikin, siis sellainen ei kouluja käynyt, vaan haukiin erikoistunut uistin. Tosin sitä emme nyt käyttäneet vaan heittelimme molemmat samaa uistinta koko ajan. Itselläni oli ... ja Matille valittiin ....
Rupesi jo hetken tuntumaan että ei siellä mitään kaloja ole, kun Matti sitten minunkin yllätyksekseni vetäisi ruokahauen veneeseen. Tietenkin hauesta kuva uistimen kera, näyttäisi jotenkin tutulta tuo uistin, ainakin tällä kalastuspalstalla oleskeleville

Täytyihän sitten minunkin tuo kalantulo aloittaa. Veneeseen kuvattavaksi pirteä yksilö joka punnituksessa minun murheekseni olikin pienempi kuin ensin luulin. Digitaalivaaka heilui hieman yli viiden kilon ja hieman alle viiden kilon, joten en sitä sen tarkemmin punninnut vaan katsoin että tasan vitonen siinä sitten on. Pyydystyksessä minua auttoi alunperin aivan eri värinen vaappu, joka nykyään on sitten puna-valko-musta ja aivan täynnä hampaiden jälkiä. Todennäköisesti rouva? sitten sai jatkaa matkaansa. Matti otti parikin kuvaa mutta kuinkas ollakaan, otin itse varmuuden vuoksi siitä myöskin kuvan. Molemmat oheisena, arvatkaas kumpi on minun ottama
Matille ei sitten muita "siunantunutkaan" itse otein

vielä yhden ruokahauen joka oli nielaissut koko pyyntivälineen, lähes sinne saakka. Tietenkin toinen kohokohta meille oli jälleen kaffeen nauttiminen ja olipa "jälkkäriksi" vielä pari pikkuleipää ja banaanikin.
Kyllä meidän kelpaa.

Vesi on siis edelleen sikamaisen alhaalla, tosin tuuli oli nyt sitten voimistumaan päin ja suuntana (onneksi ) suoraan mereltä. Toivoa onkin että se siitä sitten viikonlopuksi edes hieman nousisi kun nuo meritaimenien pyynti sitten itseni kohdalta alkaa.
Kuva 1 Matti harmaapää
Kuva 2 Sumpun ulkoreunaa
Kuva 3 Pesuvadin taukopaikka
Kuva 4 Matin hauki ja .....
Kuva 6 Matin ottama kuva ja
Kuva 5 "varmuuden vuoksi otettu"