Eilen tuli vietettyä oikein kalastuksellinen päivä

Aamulla lähdin jo neljän aikaan Reposaaren sillalle, (kahdenkymmenviiden kilometrin päähän) hakemaan niitä "luvattuja" ahvenia emännälle. Mukanani oli kaksi pohjaonkea ja yksi tavallinen kelalla varustettu mato-onki. Varustuksiin kuului myös mahtava määrä oikein komeita kastematoja, joten ei mahdollinen kalantulo sitten ainakaan välineistä olisi kiinni. Merivesi oli nousu suunnassa ja muutenkin jo noussut normaaliin korkeuteen, tuuli oli sopivan tuntuinen ja kaikenlisäksi juuri oikeasta suunnasta. Kaikki oli aivan loistavasti "suunniteltu" ja kaiken hyvän lisäksi kalapaikalla ei ollut ketään joten sain itse valita sen kaikkein suosituimman paikan sieltä sillan pielestä...
Auringon noustessa odottelin sitä suurta ryntäystä kastematojen kimppuun...ja jos olisin sinne jäänyt odottelisin varmaan vieläkin. Kahden tunnin kovan yrittämisen jälkeen saaliina oli yksi, aivan oikein, yksi pieni ahven. Kiiskejä kyllä oli sitten jo "hieman"

enenmän. Vaihdoinkin sitten maisemaa, tosin vain sillan toiselle puolelle. Sieltä sitten sainkin ahvenia siten että kun seitsemän tunnin jälkeen olin valmis lähtemään kotiin fileroimaan saalista niin mukanani oli seitsemän ahventa

tosin vain yksi "mitallinen"
Onneksi soitteli autoni korjaaja että korjaamolla oleva oma autoni olisi valmis. Siitä sitten aukeni mahdollisuus jättää emännän auto hänelle tarpeelliseen käyttöön ja lähteä omalla autolla uudelleen kalanhakuun. Mikon isä toikin Mikon sitten venevalkamaan ja sieltä suunnistimme ensin haukien hakuun ja sitten ahvenia lipalla ja jigillä mereltä koittamaan.
Ajoimmekin ensin heti "pesuvatiin" ja molemmat pommitimme siellä Nemoa. Tuloksena olikin hyvin lyhyen ajan sisällä oikea kaksoistärppi. Ruokahauki molemmille. Siinä tulikin sitten mieleen kokeilla tuota mahtavaa uistinarsenaalia mitä kannan mukanani. Normaalisti mukanani on viitisen uistinta joista käytän yhtä tai kahta. Ensin otin
El Samun Nemolla ruokahauen samoin Mikko , sitten Mikko otti hauen
Lastusella ja minä
J-Kingillä. Kokeilin sitten
Salaman kevennettyä ja kun sain sillä hauen laitoin
Salaman rautaa tuleen (vihersieppo). Siihen tulikin kaksi oikein mahtavaa tärppiä, siis ihan aikuisten oikeasti, meinasi vapa lähteä kädestä kun hieman löysästi pidin siiitä kiinni. Nappasin sitten lopuksi silläkin ruokahauen. Vähän harmitti kun olisi kotona vielä ollut Garillokin mutta se nyt sitten oli kotona joten vain näillä palstalaisten uistimilla kalaa saimme. Hämärästi tosin minulle jäi mielikuvaksi että vielä yhden palstalaisen uistin olisi Mikolla ollut pyytämässä? mutta kenen en muista. Olihan Mikolla sitten oikein proffakin mukana ja kyllä siihen kovalla yrittämisella hauki vihdoin nappasi.
Jotta ei jäisi kenellekään sellaista mielikuvaa että sieltä kaikki saisivat kalaa mielinmäärin niin ihan "pirruutanikin" laitan tähän toiselta fuurumilta (kalastus. com) lainatun kirjoituksen
haukimies Perjantaina 23. Toukokuuta, 2008 - klo 23:23 ..."en ole koskaan saanut heittämällä haukea vaikka tunteja on takana 70h viimeisen kolmen kesän aikana juuri paarnoorin lahdella, voitteko asiantuntijat antaa vinkkejä epätoivoiselle..... Just, just, ei me Mikon kanssa mitään hyviä olla vai mitä...Vaatimattomuus kaunistaa ja itselläni olisi kyllä jo käyttöä tuon suhteen vaatimattomuudelle,

mutta en voinut vastustaa itseäni kun tuota juttua luin..
Kun kotiinvietävät ruohauet olivat sitten kovalla työllä saatu veneeseen lähdimme hakemaan ahvenia. Itselläni olikin kaksi oikein ahvenille tarkoitettua lippa Reflex ja tuntematon lipallinen kalauistin. Ajoimmekin sitten "ahvenkiville" Haukia oli jälleen pyrkimässä veneeseen mutta emme niitä huolineet. Olipa siellä haukien joukossa sitten yksi ahvenkin joka tosin irtosi ennenkuin sain veneeseen. Näinollen ahvenkiintiöni on vieläkin vajaana, mutta kyllä niitä tässä "jussin" aikana vielä yritän saada.
Kuvassa Mikko tutussa hommassa irrottamassa ruokahaukea. ("ruokahauki on juuri tuon kokoinen hauki) Taustalla näkyy matalaa "pesuvadin rantaa.
tässä taas kahden tunnin onkisaalis Reposaarelta.