Lievästi asian laitoja ilmaisten rustaisin, notta perin harmittava olisi tilanne, mikäli igorsin kuvaamalla tavalla tulisi käymään. Sitä siis ennen kaikkea arvon heittokala-kamraateja silmillä pitäen. Perin hankalaksi tekee tilanteen sekin, nottei kovin monta heittokala-toveria näiten  mainioiten vesien antimista nauti. Nähdäkseni ainakin kaksi seikka tätä tilannetta hankaloittavat.
 Ensinnäkin voimasuhteiden epäsuhta: jokunen hassu heittokalastaja versus mahtava Soomen virkamieskunta. Virkamieskunta, jonka perinteet ja opit jo vanhoista hyvistä Ruotsin ajoista, sekä vielä paremmista Venäjän valtakunnan kultakausista juontuvat ja periytyvät. Aika heikot ovat yksilön tahi jopa pikkuruisen joukkion eväät, mikäli semmosen koulun käyneen byrokratia-kaartin kanssa kilpaisille rupia.
 
 Voihan nenuli! Meikähän vallan hävyttömällä tavalla sammakkoita piästeleepi! Pyydän, mitä nöyrimmällä tavalla anteeksi, arvon lukijakunnalta, virheettäni! Toki, minä virkahenkilökunnasta kertoa halusin. Siis, kuten nykyiset hyvät tavat vaativat, sellaisesta sukupuolettomasta, kasvottomasta ja muutenkin tasapaksusta mössöstä, jonka pyörät kautta aikojen, hitaanlaisesti pyörineet ovat ja jonka hampaissa ei ole kenelläkään kovin kiva olla.

 Ja sitten se toinen seikka, joka mieleeni kieroon juolahti. Eli mikäli nyt tämä pieni heittokala-henkilöstön poppo aikoo pitää puoliansa, niin aika helppoahan sellainen ruikutus ompi naurettavaksi jollei jopa vahingolliseksi sabotaasiksi kiäntää. Kuvitella: joku kehtaakin kyseenalaistaa kaikentietävän virkahenkilökunnan viisaat ja autuaaksi tekevät päätökset! Eihän semmosta peliä voi kerta-kaikkiaan mitenkään sallia! Sellainenhan olisi suorastaan pyhäinhäväistystä, jollei jopa terrorismiin verrattavissa olevaa toimintaa.  Kyllä virkahenkilöt nyt parhaiten tietää. Hehän ankarasti näitä asioita toimistopöytiensä äärellä virka-aikana pohtineet ovat ja siten leipänsä eteen litroittain hikeänsä vuodattaneet. Ei näin arvokasta työtä nyt noin vaan, tyhjäksi saisi tehdä. Sehän veisi uskottavuuden ja mikä vaarallisinta, mahdollisesti jopa mukavan toimistotuolin, monenkin virkaansa hoitelevan henkilön alta. Ei, ei ja vielä kerran ei!

 Kyseisillä vesillä vierailleena kumminkin totean, notta henkilökohtaiset sympatiat ovat jakamattomasti igorsin, sekä muiten arvon heittokala-kamraatien puolella, joita mahdollisesti näin mahtavien kalavesien menetys uhkaa.

Täytyy laittaa sinne tulemaan uusi tuollainen "Igorin-erikoinen" laittaa tulemaan, niin pääset jatkamaan hommia.  Ensiviikosta pitäisi saada viitisenkymmentä aihiota painotettua. 

Tänään Igorsin kanssa muutama tunti merellä ja täytyy sanoa että ainakin omalla kohdalla oli mahtava reissu.

Igors tuli hakemaan minut pihasta vähän jälkeen yhden. Ajettiin sitten venevalkamaan, kamat veneeseen ja menoksi.
Ajettiin paikkaan josta olemme nyt haukia parhaiten kevään aikana saaneet. Molemmat heittelimme El Samun Nemoa. igors antoi minulle ambulanssinemon lainaksi kun omaa ei ole (vielä). 10 minsaa heitelty ja minulla kala kiinni, näköetäisyydelta 2-3kg tuubi mutta irti pääsi. Jatkettiin heittelyä ja annettiin veneen viedä eteenpäin muttei siitä tullut enää mitään.
Ajoimme sitten 20 metriä sivummalle rannasta ja annoimme tuulen kuljettaa paattia. Jonkunaikaa heiteltiin ja mulle ehkä 1.5kg hauki Nemolla, takaisin polskimaan. Siitä sitten igorsille vähänajanpäästä komeampi hauki, painoa oli suurinpiirtein 4-5kg, takaisin mereen hänkin. Tuossa paikassa heiteltiin sitten tunnin verran ja jokunen kalakin siinä tuli.

Sitten lähdimme erääseen paikkaan jossa viimevuonna isäni sai haukia samalla reissulla ja minä ja igors emme yhtään. Olisimmeko sitten sellaiset puolituntia-tunnin siinä paiskonut ja ambulanssi Nemoon tärähti. Jarru vikisi ja vonkui jonkun verran ja vapakin oli kaarella ja kohta älysin että nyt saattaa enkat paukkua. Viitisen minuuttia väänsin ja ekan kerran veneen vierelle, komea kalahan siellä on ja nähtyään meidät se lähti taas ja veti melkein kaikki siimat kelalta mukanaan. Pohjamono alkoi jo näkyä ja aloin pikkuhiljaa saamaan kalaa lähemmäs venettä. Jokusen spurtin se vielä teki ja noin 10 minuutin väsytyksen jälkeen kala haaviin, nyt sen jo näki selvästi että uusi enkkahan tuossa möllöttää.

Kala nopeasti pois haavista ja uistinta kaivamaan, itse se sen sylkäisi heti kun pääsi pois haavista ja sitten punnitus. Vaaka näytti kalalle painoa 6.84kg joten hyvinhän tuo edellinen enkka meni matalaksi. Siinä sitten kalaa kuvailtiin vähänaikaa ja kuvailujen ym. jälkeen kala takaisin veteen, hyvin lähti liikkeelle. Samassa paikassa vielä jonkunaikaa heittelimme ja minulle ambulanssi Nemoon vielä vähän reilu kilon hauki.

Lähdettiin sitten kotiinpäin, ei viitsi enkkaa kahteen kertaan uusia samalla reissulla.    Mukava reissu taas oli, etenkin kun vielä haukienkka parantui. Siis aivan käsittämättömän hyvä uistin tuo Nemo, ui todella hienosti ja ennenkaikkea vielä matalassa vedessä. Iso käsi El Samulle hyvästä uistimesta. Tuossa vielä kuvia kalasta joita en pienentänyt.

Täytyy vielä kerran onnitella Mikkoa recordista. Onnea! Kyllähän vieheenvalmistajan mieltä piristää aina tuollaiset "ylläripyllärit". 

Onnea Mikolle!  Omaa Nemoani tässä jo kädet hikoillen odottelen! 

Kiitoksia vaan 

Hyvää settiä! onnea enkasta!

Juu onnee myös täältä uuesta enkasta!
Plussaa hyvästä rapsasta kans.

Lähdetään isän kanssa vähäksiaikaa heittelemään jigiä rautatiesillalle jos saisi ahventa tai kuhaa. Illalla jotain jutun tynkää jos jotain tulee

Tulipa tuolla Näsijärven reissulla ostetuksi todennäköisesti käyttämätön vapa.  Oli ollut Pasi 1:llä ja sen jälkeen Psyckolla ja se todella oli sen näköinen että ikinä ei ollut kalaa saanut väsytellä    Koska vapa kuitenkin vaikutti ihan hyvältä niin hieman syntyi epäilys että se oli ollut väärissä käsissä. Näinollen kun Mikko kyseli merelle menosta niin tietenkin siinä oli hyvä syy lähteä testaamaan tuota väärinkohdeltua "vermettä".  Vapa oli aivan loistava kalojen väsyttelyyn, tosin sitä ei nyt päässyt yli vitosen haukeen kokeilemaan, mutta siitä hieman pienempiä tuli sitten senkin edestä.

Testiuistimena oli Salaman (hauki)  uistin jolla nappasinkin itselleni reissun reissun eka hauen, kun se nyt ei taimenelle kelvannut.  Tosin Mikon kanssa emme nyt pidemmälle taimenjahtiin merelle lähteneetkään vaan kokeilimme taimenta lähikarikolta. Kun ei taimenia sitten tullut niin siirryimme haukien metsästykseen.  Ensimmäinen lupaava paikka oli aivan tyhjä kaikesta kaloista.  Siirryimme sieltä alta aikayksikön sitten Mikon enkkahaukipaikalle.  En vaihtanut heti taimen-, eikun hauki uistinta vaan tein sillä muutaman kokeiluluonteisen heiton.  Niin ja haukihan sillä tuli. Sitten siirryinkin herkuttelemaan Nemolla jonka väritys oli aivan sopiva nimeä myöden eli igorin erikonen.  Mikko naputteli haukia punaisella Nemolla.....ja kyllä niitä taas tulikin.

Erikoisin tilanne tulikin kun en nostanut moottoria ylös ja pääsi ihan kivan kokoinen hauki uittamaan siiman moottorin rungon ympäri.  En ymmärrä miten se saikin siiman siten menemään että siima oli kierettynä moottorin vesirajan alapuolella olevan rungon ympäri, ei siis potkurin ympäri ja kaikenlisäksi vielä siten että sitä ei voinut kieputtaa vastapäivään takasin.  Onneksi hauki oli jo parhaimmat puhtinsa menettänyt joten aukaisin salvan ja annoin sen mennä menojaan samalla kun yritin selvittää siimaa.  Vaikka en ollut konjakkiakaan edes nähnyt  niin homma vaikutti täysin mysteeriltä ja ainoa mahdollisuus saada siima sieltä pois olisi ollut katkaista siima ja sitten vetää se sieltä.  Mahdollisuus pelastaa muutenkin kovia kokenut Nemo oli väsytellä sitten pitkälle ehtinyt hauki paljaasta siimasta vetämällä.  Onnistuihan se. Kun saimme pitkälle ehtineen hauen väsytellyksi  haaviin ja Nemoni siltä takaisin, niin päästimme tietenkin hauen jatkamaan matkaansa.  Siima oli niin ahtaassa välissä että en saanut sitä vedetyksi pois vaikka uistinta ei siinä ollutkaan, pelkästään peruke oli niin paksu että ei mahtunut siitä välistä tullemaan. Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin.

Kalaa siis saimme jälleen kuten vanhoina hyvinä aikoina.  Mieteimme siinä Mikon kanssa sitä mahdollisuutta että olemmekohan kahdestaan vetäneet Nemolla haukia enemmän kuin muut yhteensä.  En nyt tietenkään  vaatimattomana miehenä  kehu PORILAISIA + NEMOA yhdistelmänä, mutta taitanee pitää tuontapainen ajatus paikkansa.  Tämänpäivästä haukisaaliista ei sen enempää kirjanpitoa pidetty mutta paljon niitä olisi ollut tulonpäällä ja pääsipä Mikon mukana yksi hyvinsyönyt, siis uistimen, kotiin ruokapöytään asti.  Itselläni on kamera "hukassa" joten kuvia en voi laittaa.

Olin toissapäivänä Reposaaren sillalla ongella.  Mukana ei sitten ollutkaan kuin pohjaonki jolla ei nyt niin hirrrveästi kalaa tullutkaan.  Siihen tuli sitten minulle aiemmin tuntematon kaveri jonka kanssa tuli tietenkin keskusteltua kalastamisesta.  Meillä molemmilla oli mukana pohjaonget ja kaveri nappasikin sillä heti alkuunsa yhden hieman vajaan 1.5 kiloisen lahnan jonka annoimme jatkaa matkaansa.  Tuli sieltä sitten noin 400 - 500 grammainen ahvenkin mutta samaa kokoluokkaa olevaa  ahventa ei kuulunut seuraamme. 

Kaveri sai sitten kuitenkin juuri senverran niitä ahvenia että kannatti kotiin viedä.  Ihmetystä herätti meissä kummassakin jonkin kala(parven) pintautuminen.  Kumpaikaan meistä ei ollut aiemmin moista tavannut. Tosin emme ole kyseisellä paikalla käyneet onkimassa kuin vain kaveri parisenkymmentä vuotta ja itse viitisenkymmentä vuotta joten voi olla että meillä ei edes yhteenlaskettuna ollut tarpeeksi kokemusta moisista Kello oli noin 9 illalla ja noita kaloja ilmaantui pintaan todella paljon.  Kokoluokka kyseessä olevilla kaloilla vaikutti olevan jopa reilusti kilon paremmalla puolella ja niitä kävi pinnassa siten että pää ja osa ruumista oli näkyvillä.  Samanaikaisesti niitä saattoi olla siinä pintautumassa viisikin kappaletta.  Väri vaikutti vaalean ruskeahkolta, mutta en kyennyt niitä tunnistamaan. Olisikohan kuha jo liikenteessä??  Kalat kävivät välillä jopa heittoetäisyydellä mutta en saanut niitä jigiin syömään.  Sinne ne sitten jäivät.

Jutelessamme tulikin ilmi että asuimme melkein naapureina?  Soveimmekin että seuraavana päivänä illalla käymme sitten vaihteeksi haukia pyydystämässä.  Kun itsekin olen vaihteeksi laittanut omakotitaloa kuntoon niin tämä lähtöaika ei voinut kovinkaan aikaista illalla olla.  Kuusipuu nimimerkillä tänne nyt sitten rekisteröitynyt PORILAINEN ( hyvä meen puoli  ) joutui kuitenkin lastenhoitajaksi joten käväisin pikareissun yksin merelle.  Haukia on onneksi tullut jo tänä vuonna riittävästi joten suunnistin pidemmälle merelle, taimenien perään.  Eivät olleet kotosalla vaikka ilma vaikuttikin ihan suosioilliselta.  Ajoin sieltä puoli kymmenen aikaan sitten vielä kuitenkin haukipaikan kautta mutta ei mitään sielläkään.  Mereltä saaliiksi jäi lopulta yksi hieman epävarma tärppi ja haukipaikasta yksi hetken kiinni ollut.

Emäntä on Kyproksella tyttöjen kanssa ja minä yllättäen olen tehnyt remppaa talon ulkokuoren kanssa.  Mahtaa emäntä hämmästellä kun olen jopa ulko-oven ja lukon emännän tietämättä vaihtanut. ( Eikös se yleensä mene niin että jossakin vaiheessa voi tulla eteen tuo oven lukon vaihtaminen, mutta harvemmin sitä koko ovea mennään vaihtamaan)  Pitäisikö vielä laittaa jokin matkalaukku oven ulkopuolelle odottamaan )  vitsi vitsi kyllä se ulko-ovi oli aikansa elänyt.

Elikkä ne isot hauet eivät ole vielä sitten kadonneet syvemmille vesille.
Oli siinä varmaan äijillä ihmettelemistä sen isomman ja pienemmän hauen kanssa