Aivan loistava päivä Jyrzen kanssa. Aluksi laitoimme perämoottoriin uuden ohjausvaijerin ja se homma sujuikin kuin leikiten. Hieman arvelin tuota hommaa kun vanhan poissaanti oli hieman nihkeää. Uusi pelasi todella hienosti ja sanoinkin Jyrzelle että on ihan sellainen tunne että tässä onkin nyt sitten ohjaustehostinkin käytössä kun niin kevyesti käänsi moottoria. Moottori sitten eka vetäissyllä käymään

ja nokka kohti merta ja siellä omaan "karikkosaareen". Suunnitelma oli jälleen ensin heitellä meritaimenta ja sitten ihan kuin (mahdollisesti) lohdutukseksi nappaamme pari haukea kotimatkalla.
Vesi vieläkin vain alhaalla mutta kuitenkin huomattavasti kirkastunut viimekertaisesta. Tuuli pysyi poissa ja vesi oli aivan peilityyni. Heittelimme siellä karikolla tovin mutta kun ei ketään näkynyt ja tuulikin pysyi poissa, niin ajattelimme mennä pidemmälle merelle josko siellä edes tuulenvire rikkoisi vedenpintaa. Ei oikein sielläkään vaikka aivan aavan reunalla olimmekin tuulenvirettä vain näkynyt. Kiersimme ulkokarikkoja tyhjää pyytäen kunnes lähdimme paluumatkalle. Paluumatkalla (tietenkin) poikkesimme karikkosaareen ja aivan pienoinen tuulenvire rikkooikin vedenpintaa. Eipä siitä siellä sitten apua kalantuloon ollut joten siirryimme jälleen lähemmäksi kotiinpäin.
Matkalla oli paikka mistä Kalamara sen taimenen nappasi joten oli tietenkin pakko sekin paikka käydä katsomassa. Sammutin moottorin ja annoin veneen hiljalleen lipua myötäiseen kun tuuli sentään hieman oli virkistynyt. Paikka on sellainen että oikeastaan haukia sieltä olen aina käynyt pyytämässä ja ainoastaan Kalamaran meritaimen tätä kalanlaatua oli ollut sotkemassa.
Itselläni nappasikin hauki kiinni. Jyrzekin katsoi kuinka hauki siellä polskahti, käänsi kylkeään ja..... voi pyhä sylvi.... kuinka se näyttikin kirkkaalta kalalta. Kääntyi vielä kerran ja näyttikin sitten oikein pilkullisen kylkensä. Sydän meinasi pysähtyä... Aika nätinkokoisen näköinen ja voimaakin tuntui olevan. Jyrze siitä lohduttamaan että .."kyllä se näyttäisi aika hyvin kiinni oleva" Meritaimen ei meinannut lainkaan tulla veneen lähelle, ei tosin hyppinytkään mutta irse pyrinkin pitämään vapaa aivan alhaalla vedenpinnassa juuri tuon hyppimisen estämiseksi. Pari kertaa tuli jo niin lähelle että ajattelin pelin olevan meille 100 - 0 mutta ei .. aina lähti kuitenkin veneen vierestä kauemmaksi. Käytössäni oli shimanon 2500 sarjan kela ja hyperlook vapa 2 -15 grammaiselle joten voitte uskoa että ko kala tuntuikin siinä aikamoiselta jätiltä. Sitten se tuli juuri sopivasti veneen viereen jossa jo Jyrzellä oli haavi vedessä valmiina ja sain uitettua kalan haavin päälle josta se sitten pääsikin paremmalle puolelle.
Loistavaa, kyllä se näyttikin isolta. Eipä tarvinnut mittaa ruveta kaivamaan vaan digitaalivaaka esiin. Ajattelin että siinäpä sitten entinen enkka saakin kyytiä, mutta ei sentään. 3.300 kiloa oli tällä sitten painoa ja pituus oli 68 senttiä.
Salamalta tullut (keltainen pilkullinen kevenetty) siinä näytti mahtinsa.
Kiitoksia Salama 
, uistin oli juuri se josta kirjoitinkin heti silloin kun se yllättäen postilaatikkooni tuli kahden muun kanssa. Vain sellainen kalamies joka harvoin saa kokea jalokalaa onkensa päässä voi hieman arvuutella tuntojani. Sanoinkin Jyrzelle että otas nyt äkkiä kuva minusta kun sydän hakkaa niin mahdottomasti.. Tietenkin heittelimme siinä sitten vielä aikamoisen tovin mutta muita halukkaita meidän mahtavaan seuraamme ei jostakin syystä tuntunut olevan. Lähdimmekin sitten vielä haukia kiusaamaan lähes kotirantaan.
Siellä sitten jälleen El Samun rannikkovaappu käyttöön. Jyrze olikin aivan mahtavalla päällä nyt sitten haukimestalla, taisi hieman tuo meritaimen kutittaa takaraivossa

Kolme heittoa ja kolme haukea veneeseen käymään, neljäs heitto tuotti "vain" karkuutuksen. Rupesin itsekin sitten pommittamaan haukia ja kyllä niitä meille tuntuikin tulevan, kokokin rupesi jo olemaan ihan asiallista. Olipa jälleen muutaman kerran kaksoitärppikin. Oli se hienoa siinä heitellä, Jyrzelle pamahti 6.1 kiloinen joka olikin aika virkeällä päällä. Ei meinannut lainkaan tulla meitä katsomaan.. no tuli kuitenkin siksi aikaa että saimme siitä filmitähden ja äkkinäisen punnituksen jälkeen pääsikin jatkamaan "tiettyjä iloja", kyllä arvaatte mitä

Itsellänikin pamahti sitten hieman vauraampi El Samun rannikkovaappuun. Siinä sitten katselimme että onpas aikalailla samankokoinen mutta vaaka kallistuikin minun puolelleni Jyrze 6.1 minä 6.9. Kyllä siellä muutama ihan mukavantuntuinen tempaisukin tuntui vavassa mutta milläs semmoiset punnitset. Niin muuten paikka oli sama missä Mikolla se hirrrrveä tukki veneen viereen tuli, ikävä kyllä nyt ei sitä näkynyt. Emme sitten enään lisää kaloja heitellytkään kun emännät jo hieman kyselivät peräämme. Suoraan sanoen en edes laskenut montako haukea siellä meitä kävi katsomassa mutta Samun uistimeen piti kyllä jo koukut vaihtaa kun olivat niin kärsineen näköisiä. Pihtien jäljiltä (kun kaloja niillä irrotettiin) hieman "lintantintan" mutta varsinainen vaappu ei vielä ole muuten kärsinyt kuin muutamia naarmuja isoista hampaista jäänyt
pintaan.
Kuva 1 Meritaimen jees jees jees

Kuva 2 Etualalta se tuli, taustalla näkyy Kalamaran saalistuspaikka
Kuva 3 Jyrze ja filmitähti
Kuva 4 Minullakin tämmöinen