Hyvä meen puoli/ Mikko     Kyllä kevät on nyt sitten "todistettavasti" saapunut tänne Poriin.  Paikallisessa lehdessä oli haastattelu kun kalastaja oli saanut villasaksiravun verkoistaan.  Kertoi että pohjaverkoissa oli ollut muutakin saalista mm. meritaimenia, siikaa ja ahvenia.  Paikkana oli ollut aika liki sama paikka mistä Mikko sen taimen viime syksyllä ylös sai. Täytynee varmaan oikein innolla hetken käydä sielläpäin ja unohtaa tuo hauen pyytäminen ihan tästä matalasta lahden perältä. Toivottavasti viikolla itsekin pääsen oikein kaloista kirjoittamaan.  Siis sellaisista itse pyydystetyistä    Tämä päivä menikin "laatuaikaa" viettämällä kun olin kuumeisen tyttärentyttären ( 1.5 v ) hoitosetänä.

Juuri sillä puolella missä veljesi ei ole  eli toinen puoli jossa kaislikko jatkuu pitkälle sinne lahdelle

Näin vähän ajattelinkin. Mutta siihen olisin itsekkin mennyt. Mutta sieltä suunnalta tuuli niin pirusti.
Parempi kokemattoman heitellä myötä tuuleen. Ja on tuulen suojassa mukavampi olla. 

Lupasi säätiedotus oikein "mahtavaa" ilmaa huomiseksi.  Siksi pitikin jo tänään lähteä vähän kiertelemään paikkoja. Lähdin yksin kun muita "vapaaehtoisia" en saanut kiinni.  Vesi oli mahdottoman alhaalla ja tuulen suunta aivan sieltä jostakin...  Heti alussa keskellä "väylää" potkuri nosti mutaa ylös joten jouduin säätämään sen yläasentoon.  Oli vesi kyllä todella alhaalla. Väylän loputtua sain sitten jälleen normaaliasennon päälle. Hieman kyllä arvelutti koko meno josko sitten "löytäisi" jälleen uusia kiviä matkalla.  Menin suoraan "sumujen saarelle"  Tästä saaresta onkin jo monta tarinaa kirjoitettuna vetouistelun puolella.

Annoin tuulen jälleen kuljettaa venettä ja heittelin koko saaren ympäristön.. ei mitään eikä ketään.  Ajoin hieman ulommaksi ja kokeilin täysin uusia paikkoja samoin tuloksin.  Kyllä siinä varmaan neljä tuntia sai hyvinkin menemään ennenkuin uskoin että tämä oli tässä nyt tänään.  Kotiinpäin ajaessani poikkesin vielä "ahvenkiville" matalikkoon kun rannassa pojat kertoivat verkoilla saaneensa ihan matalasta kolme taimenta ja parikymmentä siikaa, mutta syvemmällä olevissa verkoissa ei kaloja ollut.  Ei matalikossa ainakaan uistimista kiinnostuneita ollut.  Eikä siellä oikein kovinkaan kauan arvannut olla kun uusi kiviä oli pilvin pimein aivan näkyvilläkin ja voi vain arvata paljonko siellä niitä oli piilossa vain odottamassa että saisi veneeni potkuriin uusia lommoja tehdä 

Eipä muuta kuin kotiin tyhjin käsin  . Ehkä ensi kerralla sitten.

No jo on! Jotkut tytöt on kyllästynyt strap onniinsa.  Itsekkin varmaan olisin hetken aikaan ollu aika ihmeissäni suu auki ja vilkuillut ymäpärilleni näkyykö ketään! 
Yleensä kuitenkin vastaan tulee vain kaljapulloja, tölkkejä tai mäyräkoirien pahveja! 

Tulin juuri mereltä.  Saaliina kaksi siikaa ja yksi meritaimen.  Kaikki kalat verkolla, hyi hyi    mutta kun muutkin pojat... Taimenella painoa 3.980 kiloa.  Suurimman osan ajasta tosin käytimme heittlelyyn josta saaliina yksi tärppi joka oli noin kolme sekunttia kiinnioloa jonka jälkeen ei mitään.  Ps. kraavikalaa on jääkaapissa muhimassa

Noniin, mennään igorsin kanssa merelle heittelemään ja ennen ei tulla takaisin kun saadaan meritaimen. Pakko niitä on virvelilläkin tulla jos papat verkoillakin saa, illalla reissusta lisää.

Ihan aiheesta poiketen esinmäiseksi  Jyrze oli eilen(kin) kalassa samoin kuin edellisellä viikolla.  Hyvä se on että on tuollainen hyvä harrastus mutta.. kun minä itse olin armeijassa niin ensimmäinen loma toisilla oli vasta kun oli vala tehtynä ja nyt tuntuu että siellä käydään vain osa-aikaisesti   ....

Mutta olihan minulla tietenkin ihan oikeaa asiaakin.  Eilen kun lähdettiin Mikon kanssa merelle ja Mikon isä siinä kyseli mihin aikaan mahdollisesti takaisin tultaisiin niin sanottiin että ei tulla ennen kuin on meritaimen veneessä.  Sanoin sitten vielä varmuuden vuoksi Mikon isälle, että ilmoittaa kouluun sitten, että Mikolla on menoa seuraavat kaksi viikkoa joten voi olla että ei kouluun ehdi   Tuuli ei olisi pitänyt olla läheskään niin kova kun se sitten kuitenkin todellisuudessa oli ja vesi oli jälleen laskenut edellisestä. Tosin virallisten  mittausten mukaan se olisi ollut vain 23 senttiä vai sanotaanko neljännesmetrin    normaalin alapuolella. Oli miten oli, vaikutti se(kin) joka tapauksessa kalantuloa heikentävästi.

Ajoimme ensin sinne missä verkoilla    oli taimenia tullut. Pojat oli saaneet sieltä pieneltä alueelta kolme taimenta itse olin mukana kun neljäkiloinen pääsi veneeseen ja seuraavalla reissulla oli taimenia kaksi kappaletta tosin toinen lähti verkosta, kunhan näytti itseään niin kauan että melkein oli haavissa.  Eli, siis siellä on meritaimenia ja varmasti useampiakin.  Ajoimme veneen tuulen yläpuolelle ja aloimme "puhdistamaan" aluetta.  Tuuli ajoi venettä juuri sopivaa vauhtia ja oikeaan suuntaan. Annoimme veneen ajelehtia lähes kilometrin, eikä mitään....  Nou problem, oikein englanniksi    ajoimme uudelleen "ylös" mutta nyt laskimme lähes syvän ? ( 2 metriä)   ja aivan matalan rajan tuntumassa. Hiekkapohjaa ja vesikasvillisuutta pohjassa, oikeastaan aika oikeanlainen paikka vesi vain aika sekaista.  Toinen lasku tuotti yhtä hyvän tuloksen.  (Juuri tämälaatuinen ajatusmaailma pitääkin olla vanhemmalla miehellä, siis ei yhtä huono vaan yhtä hyvä)

Lähdimme sitten ihan oikean syvemmän veden ääreen. (noin 4 -7 metriä )  Ajattelimme josko siellä "krokotiilit" olisivat odottelemassa suotuisaa ajankohtaa pitääkseen pienet ryhmäorgiot. Mikko laittoikin sitten oikein haukien surman ( jerkin) ja heitteli sitä, minä luotin edelleen samaan uistimeen koko päivän.  Tänään se oli Salaman keltainen pilkullinen kevenetty.  Uistimen arvonta tapahtui siten että viidestä eri vaihto-ehdosta laitan silmät kiinni ja otan pakista ensimmäisen uistimen mikä käteen sattuu.  Laatikko on ousein selkäni takana ja siten että todella en voi vaikuttaa uistimen valintaan. Kalaa tulee jos on tullakseen, nih. Ainoastaan jos olemme ihan oikealla haukipaikalla niin silloin valinta suoritetaan siten että myös ihan oikeat haukiuistimet osallistuvat arvontaan. Se siitä minun uistimieni/ värien valinnoinnoista.

Ei ollut syvänteessä kalaa.  piste.  Kiersimme niemennokan ja pääsimme aallokkoon jonka lähtöpiste saattoi olla vaikka Ruotsin rannikko kun mitään saarta tai muutakaan ei tuossa välillä ole.  Kyllä hieman oli liikaa aallokkoa. Hetken jo ajattelin kääntyä takaisin mutta "sumujen saareen" piti päästä.  Onnellisesti sinne pääsimmekin mutta kyllä se hieman vatsasta tuntui kun kerran isompi aallokko löi aika määrän vettäkin keulasta suoraan veneeseen.

Pääsimme saaren kupeeseen ja annoimme tuulen kuljettaa venettä, heitellen samalla.   On siinä muuten ihan oma ylimääräinen jännityskin kun vaahtopäiset aallot keinuttavat venettä ja tiedät että siellä aaltojen joukossa on kivikkoa joista osa on aivan vedenpinnan tuntumassa. Pulssi nousikin muutaman kerran, kun aivan viimehetkellä näin kiviä jotka olisivat voineet huonolla tuurilla vaikka kaataa koko veneen, on se hullua kun "muutaman kalan tähden" tuollaista peliä täytyy pitää. Mitä tosi vaarallista ei tietenkään touhumme ole, onhan meillä aina, siis aina, pelastusliivit tai paukkuliivit ja vieläpä joskus kelluntapukuni näiden lisäksi ja aina siten että mahdollisen "haverin" sattuessa olemme kuitenkin aivan rannan tuntumassa. Niin, niistä kaloista ei näkynyt pyrstöäkään. Ajoimme vielä muutamaan paikkaan ja aina vain sama tulos.  Aikaakin oli kulunut jo "mieletön" määrä, kuinka se muuten merellä tuo kellokin menee ihan eri vauhtia kuin kotona

Ajoimme sitten rantaan ja siellä kalat iloisesti polskivat.  Oli aivan pakko vielä aivan venevalkamassa heitellä jigiä.  Olisihan siinä taas ollut hauskaa jos kaloja olisikin ruvennut ylös tulemaan aivan venepaikkani vierestä.  Nyt ei siellä ollut kuin sorvia ja särkiä joita ei meidän jigimme kiinnostaneet.  Ymmärrettävistä syistä ei nyt sitten edes vajaata kymmentä kuvaa ole laittaa liitteeksi vaikka kamera ja digitaali vaakakin oli matkaan mukaan otettu.

edit..  Korjattu mielettömästi kirotusvirheitä todennäköisesti ei kuittenkaan kaikkia.

Siis nythän on niin että,   lyhyestä virsi kaunis.... ja sitäpaitsi saunakin odottaa mutta katselkaa vaikkapa kuvia.   On se toisaalta aika kumma juttu kun Helsingistä asti täytyy hommata mies näyttämään miten MERITAIMENIA    saadaan.

Kuva 1 "rikospaikka"
Kuva 2 Uhrin savustus
Kuva 3   Syyllinen ja uhri

Vieteimme eilen jälleen sellaisen leppoisan päivän merellä. Kalamara ja minä lähdimme katselemaan merimaisemia veneelläni.  Kyllä, kyllä, otimme kalastusvehkeet mukaamme vaikka tarkoitus olikin vain "kruisalla" merialuella ja katsella merellisen luonnon puhkeamista kukkaan. (Uskookohan kukaan moista  ) Jos aivan rehellisiä ollaan.. niinkuin me tietenkin pääsääntöisesti olemme.. niin kyllä me kalaakin "hieman" koitimme saada.  Aivan ulompien saarien tuntumassa vesi oli aika kirkasta ja selkeää mutta hiemankin lähempänä rannikkoa oli aivan mahdottomasti pohjasta irronnutta töhnää joka tarttui lähes joka heitolla uistimeen ja pelkästään siimaankin noita tarttui.  Mitään muuta emme sitten saaneetkaan, mikäli asiaa vain kalantulon kannalta tarkistellaan.

Ilma oli todella kaunis ja kun saaren kupeessa istuimme ja söimme eväitä kahvin kera, tuntui kuin aivan jossakin etelässä olisi ollut lämpötilan puolesta.  Siinä oli sellaista luonnon rikkomatonta rauhaa kun koko vesialueella ei muita veneitä näkynyt ja vain lintujen äänet rikkoivat hiljaisuuden.  Kyllä tuollaisestakin voi aivan täysin nauttia..  Kuten Kalamara sanoikin niin reisssu on aivan onnistunut juuri tämän tapaisilla elämyksillä ja jos sattuisi kalankin saamaan niin se olisi vain ylimääräinen "bonus" koko reissulle.

Kokeilimme vielä lähes kotisatamassa haukien perinteisiä kutupaikkoja mutta ei sielläkään ruuhkaa ollut.  Pari kertaa oli hetken joku kala kiinni Kalamaran uistimessa mutta irtosi ennenkuin edes ehdimme ko kaloja nähdä. Aivan mielenkiintoista onkin tutustua näihin uusiin tuttavuuksiin joiden kanssa lähinnä tulee vain kirjoittelua vaihtaa.. Toivottavasti saamme vielä joskus lukea Kalamaran ja minun yhteisiä kalastusjuttujamme.

Tänään tehtiinkin "sotasuunnitelma" rannassa heti seuraavasti.  Ensin "sumujen saarelle" sieltä omaan "saareen karikolle" ja sitten tuulen sopiessa jatkosta suunniteltaisiin siellä lisää.  Haukia varten pitäisi ainakin tunnin jättää jemmaan ja lopuksi vielä hetkeksi aivan tavalliselle mato-ongelle. 

Ajoimmekin sitten  aika vauhtia "sumujen saareen".  Siellä olikin verkkoja aivan sikamaisesti merkattuna ja niitä oli paljon.  Aivan aluksi oli yksi  lippu aivan oikein merkattuna mutta... toista lippua ei sitten ollutkaan.  Mietein missä se toinen voisi olla ja annoin tuulen ajelehtia venettä.  Sitten tuli kuitenkin kivikkoa vastaan ja jouduin vetämään veneen moottorin käyntiin.  Tietenkin  siinä sitten kulkikin jonkun verkko ja se meni kyllä aivan sotkuun potkurin ympärille.  Ei voinut muuta kuin puukolla avustaa potkuri vapaaksi.  On se kumma kun pystyy sentään yhden asiallisen verkkomerkin ostamaan mutta ei sitten enään toista.  Lähdimmekin sieltä sitten vapaimmille vesille.  Saari -karikossa ei ollut ketään kotona.. samoin varmaan sitten Kalamaran kanssa oteimme ylös sen ainoan meritaimenen sieltä niemen nokasta kun ei ketään siellä nyt ollut.

Lähdimme sitten haukia katsastamaan.  Paikka oli sama missä Kalamaralla muutama kävi uistinta "tökkäämässä".  Mikolla tuli heti kättelyssä aivan mahtavan kokoinen hauki uistimen perässä ihan veneen viereen.  Pituutta sillä oli varmasti toistametriä.  Olin heitellyt taimenuistinta ja vieläpä ilman peruketta mutta nyt tulikin kiire laittaa haukiuistin ja peruke.  Mikko siinä sitten nappasikin jo yhden varmaan 3+ kiloisen veneeseen.  Sitten aloitin itsekin saamaan pitkästä aikaa oikein kaloja vavan päähän.  Kyllä se mukavalta tuntuikin kun kalat siellä siiman päässä potkivat.  En oikeastaan enään muistanutkaan miltä moinen tuntui   

Itselläni olikin nyt sitten käytössä oikea haukien surma.   Taisi siinä kuutisen haukea käydä veneessä minua moikkaamassa. Vähän harmittaa kun en siitä isommasta kuvaa ja painoa ylös ottanut.  Kaikki saivat mennä takaisin kun olivat niin nätisti kiinni vaikka välillä uistin/vaappu olikin aivan suussa "piilossa".   Olipahan nyt sitten haukienkin osalta kausi aloitettu.  Niin muuten, vaappu on käsityönä valmistettu mutta silti varmaan monelle tuttu    . Mato-ongelle emme sitten ehtineetkään kun noiden haukien kanssa tuota aika menikin niin nopsasti.

kuva 1  yksi uteliaista tulossa meitä katsomaan
kuva 2  vaappu "piilossa"
kuva 3  haukien kutupaikalle hauetkin pääsee vain kävelemällä    (vesi ihan pikkaisen matalalla)
kuva 4  mikäs se siellä "luuraa"

Tuli aivan sama mieleen. Nyt alkoi oikein polttelemaan päästä niitä kokeilemaan järvelle.
On siellä porissa vaan kerrassaan kalavarmat paikat; joka reissusta tulee kalan kuvia