Tehtiin eilen illalla sellainen pikainen heittelyreissu merelle.  Itselläni oli tarkoitus vielä saada ahvenia fileinä pakkaseen ja Dukes varmaan suunnitteli testata miten kuitusiima pelaa haukien kanssa.  Tuuli oli jo lähtiessämme aikamoinen ja jouduimmekin aivan rannan tuntumassa ajelemaan.  Ajoimmekin suoraan ensin "ahvenkivilleni" joten olimme lähes tyynessä ilmassa.  Ehdottomasti paras paikkani siellä antoi heti ....tyhjää ja toinen ajo alas tyhjää, kolmas kokeilu tyhjää... Ei yhtään perässä tuloa, ei yhtään näppäystäkään, ei yhtään vauvahaukea ei yhtään kiveen kiinnijäämistä, ei yhtään mitään.  No muutama ruoho pohjasta sentään.

Ajoimme rimpien lähes ympäröimään laguuniin.  Jep, jep, yksi  vauvahauki nappasi meppeksen lipalliseen kumikalaan.  Kovin olikin yksinäinen ja ikävä kyllä yksin saikin matkaansa jatkaa. Sanoinkin Dukekselle että nyt sitten haukilusikat peliin ja hieman toiseen paikkaan.  Ajimme sinne missä Mikon kanssa niiden haukien kanssa saimme ihan riittävästi liikuntaa sekä itsellemme että hauille. Dukes laittoi ensin J-Kingin ja minä luotin jälleen lusikka-lusikkaan.  Tarkoitus kyllä oli että olisin jo tälle reissulle saanut mukaani haarukka-lusikan     mutta se ei nyt kuitenkaan ole vielä valmistunut.  Toivottavasti seuraavalla reissulla se on sitten jo käytössä.

Haukipaikalla oli hauet kotona.  Saimme jälleen aikoiseksi kaksi tuplatärppiä ja olisinkin ottanut kuvan mutta kun toinen aina irtosi juuri ennen venettä. Kokoluokka oli 1.5 - 3. 5 kiloa.  Yhtään ei punnittu mtta eiköhän nuo mitat aikalailla paikkaansa pidä, on niitä sen verran jo ylös otettu ihan punnitustakin varten. Ei tosin enään nykyään edes punnita mikäli tuntuu olevan alle 5 kiloa. Itselläni oli jopa kolme peräkkäistä heittoa niin että aina oli hauki kiinni.  Pari heittoa oli siten että tuskin oli uistin ehtinyt edes vedenpintaa koskea kun siellä jo oli joku ollut suu auki odottamassa. Enpä olisi silloin kun tuota lusikka-lusikkaa väsäsin uskonut että siitä olisi tulossa ihan oikea ja pyytävä uistin.

Lopuksi saldomme taisi olla molemmilla yli kymmenen ruokahaukea vaikka tuo aktiivinen heittelyaika ei edes kahta tuntia ollutkaan.  Nyt sitten vain odottelemme että nämä hauet isonevat syksyn tullen ja lopuksi vielä pääsemme, vesien jäähtyessä...... taimenia kokeilemaan
 

Odotas kun vedet kylmenevät ja päivät lyhenee niin silloin lusikka pääsee tositoimiin, kun kaivataan rauhaisaa käyskentelyä matalissa kivikko/rakkolevä alueilla niin voi vihreälima vaihtua hopeiseen kaunottareen.. .
Kiitos hyvästä palautteesta.

Oli yöllä satanut vettä Porissa.  Minulla oli kauhea huoli veneestä.  Oli ihan pakko lähteä sen tähden ajamaan venevalkamaan.  ( olipa siinä kyllä "ketunhäntä" kainalossa) Oli meinaan pakko päästä kokeilemaan uutta haarukka-uistinta.  Heti kun sain sen väsättyä niin äkkiä veneelle.  Olihan siellä kyllä tietysti vettäkin tullut mutta.... kyllä arvaatte.  Ajoin suoraan "ahvenkiville" ja uskokaa tai älkää niin heittelin ensin vain ja ainoastaan meppeksen lipallista kumikalaa.  Pari tärppiä oli ja kävipä muutama vauvahaukikin oikein minua veneen vieresssä katsomassakin. Ei ahvenia, ei yhtään vaikka kuinka koitin.  Koko ajan kyllä takaraivossa oli kiire päästä kokeilemaan uutta uistinta mutta maltoin mieleni ja heittelin vain sitä meppestä.  Kaikki ahvenet olivat kyllä poistuneet todennäköisesti sitten syvempään veteen.  Hyvä juttu..   sittenpä pääsinkin "tositoimiin."

Ajoin haukipaikalle ja vaihdoin uutukaisen perukkeen päähän.  Pari koeheittoa ja katselin uistimen uintia. Oikeastaan aika hyvä uinti, pikkaisen jopa heilutteli "piikkejään" oikein hyvän näköisesti.  Hieman edeltäjänsä tavoin oli tietenkin hieman ns. käsialauistin, mutta kuitenkin parin heiton jälkeen luotin siihen niin paljon että kaivoin kameran jo valmiiksi  .  Kymmenkunta heittoa ja jo joku kävi näpäyttämässä mutta ei sen enempää.  Parikymmentä heittoa ja silloin nappasi. Oli kyllä lähes vauvahauki mutta kuitenkin tuntui ihan mukavalta.  Pääsikin sitten päätään pyöritellen jatkamaan matkaansa. Aivan selvästi kuulin kuinka se sanoi lähtiessään.." kaikkea ne ruattalaiset keksii  "

Jatkoin sitten pohjasta tulevien kasvistojen vierustojen pommittamista.  Taas nappasi hauki, oli jo hieman vauraamman tuntuinenkin.  Veneen viereen ja kamera käyntiin.  Pari kuvaa tuli siitäkin sitten otettua ja sen jälkeen filmitähti saikin jatkaa matkaansa.  Tarkoitus oli vain "kokeilla" tuota uistinta ja ajattelinkin jo lähteä kotiinpäin.  Piti kuitenkin yksi kulma vielä ronkkia. Sieltä nappasikin reissun suurin hauki kiinni haarukkaan.  Sain jopa oikein tehdä hommia sen kanssa.  Aika vaikeaa on yksin tuollaisella kevyellä varustuksella yrittää saada hauki siten että itse voisi vielä saada siitä jonkinlaisen kuvankin.  Onnistuihan se kuitenkin vaikka tuuli ajoinkin veneen täysin kivikkoon ja niin matalaan että ei voinut moottorilla ajaa sieltä pois.

Kuva 1    Ensimmäinen haarukkaan tarttunut
Kuva 2    Vauraampi hauki tulossa
Kuva 3    Lähikuva

Ohhoh igors nostanut haarukalla komean kalan. Mitä oli suurimmalla painoa?

Tuli käytyä igorsin kanssa merellä heittelemässä. Ei mentykkään veneellä vaan tuttuun rautatiesillan kupeeseen. Jonkinverran oli jo porukkaa kun sinne mentiin, tuntuivat samat vanhat naamat kuhaakin saavan. Isoin reipas 1.5kg ellei kahtakin kiloa. Oli todella tuulinen keli ja se ei ole mukavaa kun ilmakin oli viileä. Ei onnistuttu kuhaa saamaan taaskaan, onse kumma juttu. 3 ahventa jäi reissun ainokaisiksi, pääasia ettei taas ihan nollareissu. Kaikki ahvenet siis jigillä, minulle yksi 320g ahven, igorsille samankokoinen ja vähän pienempi. Tumma violetinsävyinen 4'' jigi tuntui minulla pelittävän, siihen monet tärpit ja yksi ahven. Samanlaisia jigejä näyttivät kuhaherratkin käyttävän. Ihan mukava reissu jälleen vaikka kalaa ei runsaasti tullutkaan. Seuraavan kerran täytyy varustautua vaatteiden suhteen paremmin kun tuli jo viileä ja täällä kakisen kylmästä

Joo samat naamat sai reilu kymmenkunta kuhaa välisillalta ellei enemmänkin. Olivat nyt eripuolella siltaa kun ennen. Elikkä ei kolpanselän suuntaisesti

Tästä lähdetäänkin sitten pian ruokatunnille , eikuin kalaan  .  Rupeaa varmaan tuo muisti pätkimään, nehän on niitä muita jotka tähän aikaan ruokatuntia pitää. Näinhän se menee että toiset painaa töitä ja toiset sitten vaan yrittää saada aikaansa kulumaan vaikkapa menemällä ongelle.  Ilma on oikein hieno, aurinko paistaa lämpimästi ja säätiedotus lupasi että se menee hieman pilveen ja tuuli on vain heikkoa.  Vaikka olisikin aivan kamala ilma niin on kuitenkin pakko päästä kokeilemaan uutta uistinta.  Sitä veitsi-uistinta.  Niin, ja lupasin jopa emänälle että tänään savustetaan haukea.

Tässä on sitten koko sarja.  Tuo isoin lusikka-lusikka taitaa tällä hetkellä tuntua turhankin järeältä. Samoin veitsi-uistin on liian painava, mutta kyllä niillä kaikilla kalaa saa.

 Täydellistä. 
 Ei suotta naurattanut tuo veitsihauki, siistiä kyllä.

On tuo veitsi aika jännä peli! 

Itseäni vähän harmittaa kun on hirvittävä flunssa päällä. Ei oikein viitsi sitten lähteä kalaan, jottei tila pahene.

Niin siitä sitten kävi. Eilen päivällä töissä manailin nuhaani ja päätin etten kyllä kalaan lähde, etten vain itseäni kylmetä.
Mutta kaveri soittelikin töistä päästyään että mennäänkö kalaa. Eipä tarvinnut kuin viisi sekuntti miettiä ja jo suostuin. Ehdotinkin että lähdemme Reposaareen kuhaa yrittämään.
Perille päästyämme iloiseksi yllätykseksi huomasin että paikalla oli heittiksestä tuttuja.  Ja samalla myös huomasin ettei paikalla hirveästi porukkaa ollut. Aluksi kun pelkäsin ettemme enään sekaan mahdu. Hetken aikaa yrittäessämme kaveri sitten saikin kuhan. Pituutta oli 46 senttiä ja painoa 0,68 kg. Mutta siihen se sitten jäikin.
Muutamia tärppejä itselleni ja kaverille. Enkä kyllä siinä vaiheessa muidenkaan huomannut kalaa saavan. Puoli kymmenen aikaa sitten luovutimme, mutta hyvissä mielin.
Ajelimme siitä sitten kaverin luokse ja valmistimme grillattua kuhaa. 

Olipa ihan mukava välillä  käydä kalassakin.  Olin opastamassa siskonpoikaa hauenmetsästyksen saloihin.  Yritimme ensin mato-ongella mutta ainoa "saalis" oli siskonpojan saama ongenkoukku puuhun kolmen metrin korkeuteen. Kalaa ei tullut ainuttakaan vaikka särkikin olisi tänään ollut aivan hyvä saalis.  Kissa sitä odotti.  Rantaan tullut "alkuasukas" kertoi että poukama oli ollut tyhjänä jo muutamia päiviä joten lähdimme sitten merelle kokeilemaan niitä haukia.

Tuuli oli maatuuli joten mitään mahtavaa saalista emme mereltäkään odottaneet.  Ilma oli kyllä kalastukseen oikein sopiva, lämpötila noin 15 astetta, vedenpinta korkealla, aurinko paistoi pilvien takaa ja tuuli oli vain muutamia metrejä sekunnissa.  Ajoimme sumppuun.  Siskonpojalle laitettiin J-Kingi jolla on jo kymmeniä haukia saatu ylös, itselleni viimeisen kerran haarukka-uistin.  Haarukka-uistimesta tulee seuraavaksi jatkettu malli.  Tämän reissun jälkeen se katkaistaan ja siitä tehdään kaksiosainen uistin . No, sumppu oli tyhjä. Heittelimme siellä varmaan parisen tuntia mutta mitään ei tullut.  Katselin kun kaukana nopeakulkuinen vene kaartoi "ahvenkiville" päin.  Enpä oikeastaan koskaan ole muita kalamiehiä nähnyt ja nyt nämä ajoivat suoraan sinne "Minun" kalapaikalleni. Kivien väistelemisestä tiesin että ko kalastajat eivät olleet ensinmäistä kertaa sielläpäin heittelemässä. Koska sumppu oli tyhjä niin meidänkin piti sitten lähteä sinne ahvenkiville vaikka siellä jo joku heittelemässä olikin.

Jäimme siihen haukipaikalle aika lähelle toista venettä.  Ei sentään puhe-etäisyydelle viitsiny mennä kun pojat kerran ensin siellä olivat. Heitelköön nyt siellä ensin sitten.  Kovin oli "nahkeaa" tuo alku sielläkin.  Siskonpoika sanoi että katsos mikä tässä nyt on .  Just just.... siima oli mennyt poikki ja J-kingi oli lopettanut kunniallisen uransa.  Vaihdoin siihen sitten Salaman retuliinin.  Kun sain sen vaihdettua niin tietenkin tein koeheiton.  Hauki nappasi heti kiinni.  Ihan nätti ruokahauki joka pääsikin sitten meidän mukaamme. Sitten olikin hetken jälleen hiljaista.  Toinen vene meni tuulen mukana lahden sisäosaan päin.  Jaa, jaa, pojat ei tietänytkään missä parhaat paikat olivat.   Ajoinkin moottorilla sata metriä ja aloimme tositoimiin.

Kymmenisen heiton jälkeen joku käväisi haarukkaa katsomassa.  Aika juoni homma tuossa haarukkauistimessa on se seikka että usein oikein näkee kun hauki muljahtelee siinä haarukan kyljessä mutta minkäänlaista nypytystä ei vavassa tunnu.  Siinä sitten yrittää kaikenlaista "käsialaa" niille tarjota Nappasipa toinenkin hauki haarukkaan, kaivoin toisella kädellä kameraa ja toisella pidin vapaa siten että siima olisi kireällä.  Ei onnistunut vaan haarukka irtosi hauesta ja lensi suoraan lippalakkiinni kiinni. Täytynee vissiin ruveta sitten tuontapaistakin varomaan.  Siskonpojalla kävi parikin haukea kiinni mutta irtosivat ennen venettä.  Sitten pamahti itselläni oikein kunnolla.  Kääntyi ja näytti minulle kylkensä.  Siinä oli sitten ltodennäköisesti metrin verran haukea näkyvissä.  Ajattelin heti että eipä taida ylös tulla kun ei ole haavia mukana eikä nostokoukkuakaan.  Ainoastaan jos sen saisi oikein väsytetyksi niin sitten olisi pieni mahdollisuus käsin saada se veneeseen.  Hauki ratkaisi koko pulman kädenkäänteessä ja irroitti haarukan itsestään. No eipä tuo oikeastaan kovinkaan paljoa harmittanut.

Muutamia heittoja lisää ja jälleen joku oli haarukasta liiankin kiinnostunut.  Vedin veneen viereen ja kaivoin kameran taskusta.  Eipä tämäkään kovin paljon kiinni ollut mutta sain siitä parikin kuvaa otetuksi ja vielä hauenkin veneeseen.  Pääsi tämäkin mukaamme kun olin siskolle vähän niinkuin luvannut että tuomme haukea (fileinä tietenkin) Siskonpoika otti jälleen haesta mittaa jääden toiseksi. Täytynee varmaan vaihtaa koukut tuohon Salaman retuliiniin kun ei tunnu kiinni pysyvän. Onhan silläkin jo kaloja aika läjä saatukin.  Tuli oikein musta pilvi taivaanrantaan ja sanoin siskonpojalle että nyt täytyy kyllä lähteä.  Ajoin vähän matkan päähän ja sanoin että koitetaan vielä tässä.  Sinä voit heitellä ja minä fileroin nämä sinä aikana.  Juuri kun olin toisen saanut fileiksi niin olipahan siskonpojalla ruokahauki kiinni.  Onneksi pysyikin kiinni ja niin meillä molemmilla olikin sitten kotiin vietävää.  Vedin loput sitten samantien fileiksi ja lähdimme kotiin.

kuvassa viimeinen tällä mallilla "haarukoitu" hauki.

Hehheh, komeita uistimia. Ja kokea on myös hauki.