Las Pargas viikonloppua oli siis tarkoitus lähteä työstämään kahdeksi täydeksi kalastuspäiväksi Kartellinjohtaja Wladimitron kanssa.
Starttasimme matkaan perjantantaina, josta ei liiemmin kerrottavaa ole. Ilta sujui lateksihanskojen, hyvän viinin etc. merkeissä ja lauantaiaamun starttaamista odotellessa.
Lauantaina aamupahoinvoinnin ja aamupalan jälkeen lähdimme koluamaan lähialueiden kaislikoita ja syvänteitä. Vieraanvaraisuudesta nauttien, sain osakseni aloittaa kontaktien saamisen helvetillisellä tärpillä, joka lupaili hyvää loppupäivää ajatellen. Muutamaa heittoa myöhemmin sain kuin sainkin ylös pari kolmekiloisen puikkarin. Heittelyä jatkui tovin, mutta kalaa ei alkanut kuulumaan. Timppa ilmoitti Kallen olevan ehkä kiinnostunut seurastamme ja puhelimen akun loppuessa toisesta luurista, ilmoitimme kontaktinumbaksi oman seuralaispalvelunumeron. Toverien keskustellessa maailman menosta, päätin avata kalahanat ja puhelun aikana pari samanmoista läpinäkyvää venhoon asti. Perämies ei tässä vaiheessa ollut kovinkaan halukas ottamaan kameraa käteen ja murisi jotain ranskalta kuulostavaa vaimeasti.
Pari tuntia meni ihmetellessä huonoa syöntiä, kunnes sain kaavittua jion Leppiksellä noin 5,5 kilon mamman venhoon asti. Nopea punnitus ja takaisin sen kummemmin poseeraamatta. Tulisihan näitä vielä paljon lisää. Havaitsin epätoivon kasvavan auringon punoittamilta kasvoilta ratin takaa. Mielessäni hieman myhäilin, sillä en tiennyt vielä onnettaren kääntävän kelkkaansa.
Timppa laittoi perukkeen jatkeeksi Busterin ja alkoi tapahtumaan. Aloituskala oli reilu 9kg ja voi sitä vittuilun määrää minkä sain osakseni tapahtuman jälkeen. Muutaman heiton jälkeen Timpalla tärähti taas. Tällä kertaa vain noin kolmosen läpinäkyvä. Taas vettä myllyyn hieman lisää.
Seuraavaksi oli vuorossa noin femman hakki. Tätä jatkui pitkin päivää. Maani myyneenä sain osakseni vain muutamia roippeita lohdutuspalkinnoksi.
Ajatuksissa kiilsi jo Kalaguru Kallelin opasmatka huomisella ja iltatoimet sekä saunan lämmitys. Ah, ehkä sittenkin saisin jotain herkkua vielä tänään... Olen sonnelinen .
Iltasella Kalle haettiin portilta ja vuorossa olisi kiihkeä saunominen.
Saunassa oli mukavata ja muistoksi sain ottaa gurujen käytetyt perseenaluset, joista emäntä lupasi ommella tyynyn. sitä tyynyä en varmasti pese koskaan. Jossain vaiheessa alkoholin määrä elimistössäni ylitti sitten tukanrajan ja oli aika mennä nukkumaan.... Mutta mutta...
Artisti ei tainnutkaan nukahtaa, sillä aamulla sain kuulla touhuilleeni munasiltani pitkin yötä ilmeisesti seurankipeänä ja minua jopa uhkailtiin tuoleilla ja muilla itse tarkoitukseensa tarkoittamattomilla välineillä. Noh, näitähän sattuu joskus. Oli kuulemma hieman epämääräistä vaeltelua, onneksi olimme sentään saaressa.
Aamulla reippaana ylös ja edellisiltana sovituille paikoille. Kuulemma saisimme kelin ollessa hyvä tuta matka-ajamisen riemun. Ei se haittaisi jos vain kalaa tulisi. Kamat venhoon ja menoksi.
Arviolta 45minuutin ajamisen jälkeen saavuimme paratiisilta näyttävän kutulahden edustalle ja paineet saisivat tällä kertaa olla vierailevan, jopa Shamaanin omaisia piirteitä omaavan tähden harteilla.
Taas aloituskalat mulle ja kallelille- Timpalle paineet. Kovan itsetunnon omaavana hän ilmoitti, että reissun lopputulos olisi hänelle yksi hauki, jonka paino olisi sama kuin meidän kalojen yhteensä. Ei mitään, antaa palaa vaan kun noin vakuuttavasti on mennyt.
Seurasi pieni notkahdus, kunnes Spande Spaceen tärähti. Väsyttelyn tiimellyksessä ristin kaverin jo omaksi enkakseni, mutta lopputulos ei sitten ollutkaan sitä mitä piti: noin 8,2 kiloinen haukimamma, joka meinasi jo saada tappotuomion, sillä Space oli mennyt vaikean oloisesti kitaan ja kala hieman tihkui verta. Ajoimme rantaan , jotta irroitusoperaatio helpottuisi hieman. Kala tietysti pääsi luiskahtamaan punnituspussista. " Ei tää perkele taas mee hyvien tapojen mukaan tää vapauttaminen, ota nyt sitten edes joku foto sanoin kallelle. Kuva seuraa myöhemmin illalla kun perehdyn hieman sähköpostin saloihin.
Kalan verentulo kuitenkin tyrehtyi jo irroitusvaiheessa, sillä jerkula olikin vain yhdestä haarastaan kiinni ja raapaissut hieman. Enemmän verta valui omista käsistäni.. Kala veteen elvytykseen ja Mami lähti noin kymmenen sekuntia ihmeteltyään mihin helvetilliseen rumbaan olikaan ittensä laittanut. Hienoa paremmat zargat sillä on siis tällä hetkellä selviytyä kuin mitä ensidiagnoosi antoi ymmärtää.
Loppupäivä, kuten odottaa saattoi, oli Timpan juhlaa ja Kallelin hermoja raastavaa uistinten vaihtamista. Muutaman sain ylös, mutta mitään isomuksia ei matkaan tarttunut. Lopputulos kääntyi siis kallen tappioksi ja meidän tasapeliksi.
Aika huono reissu saaliillisesti, joskin selvittiin ilman vastoinkäymisiä kuten edellisvuonna ei todellakaan ollut. Mukavaa meininkiä mukavassa seurassa kuitenkin taas kerran. Kalle voi lisätä, jos jotain lisättävää on.
Kiitos hienosta reissusta!
Ja tuolla pari fotoa:
http://www.kalamies.com/foorumi/viewtopic.php?t=10912&start=675
Etusivu |
Ohjeet |
Haku |
Kalenteri |
Kirjaudu |
Rekisteröidy
Kirjoittaja
