Itse olen kalastellut kirjolohta vajaat 10 vuotta ja kaloja onkin kertynyt reilusti yli 100 kpl. Pidän kaikista kaloista kirjanpitoa, joten siitä olisi nähnyt parhaimmat uistimet tarkoilla tilastoilla, mutta vanha kone paloi harmillisesti. Joten pistetään epävirallista tietoa muistin syövereistä:
Alle viikko kulunut istutuksesta:
Käytä isompia vieheitä, väriltään räikeitä. Emma, Nils Masters Invincible 8cm, Rattlin Rapala (pienin koko).
Myös lipat tehokkaita, samat räikeät värit. Mepps Aglia 2, Bete Lotto.
Yleensä kirjoa tulee niin paljon, että koskella ei kerkeä olemaan kuin max. tunnin ja sitten onkin jo kiintiö täynnä. Lisäksi lähes kaikki kalat ottavat kiinni niin hyvin ettei karkuutuksia tule ja vastaiskua ei edes tarvitse. Näitä päiviä itselleni on sattunut 4kpl: Kerran Viinikanjoella, kerran Kynäsjoella ja kaksi kertaa Siuronkoskella.
Pari viikkoa istutuksesta/kalat jostain syystä krantulla päällä:
Pienennä vieheiden kokoa ja testaa sekä räikeitä että maltillisempia värejä.
Nils Masters Invincible 8cm ja 5cm, Rapala CD-5, Salmo Hornet, Rapala Team Esko, Rapala Fat Rap.
Äskeiset lipat toimivat edelleen varauksella, kaikkia värejä kannattaa testata. Lisäksi Aglian 2-koko voi olla järkevää vaihtaa 1-kooksi.
Kannattaa kokeilla myös jigejä ja liitsejä, kaikissa väreissä.
Tyypillistä kirjolohen kalastusta. Kalat syövät tiettyin väliajoin ja silloin ne pitää kiskoa ylös, sillä seuraava tärppi tulee vasta puolen tunnin tai tunnin päästä. Karkuutukset kasvavat, koska kalat eivät ota enää hankasti ja osa tapahtumista onkin luokkaa "potku ja karkuun". Näitä päiviä on noin puolet itselläni ollut.
Istutuksista aikaa enemmän/kalat sulkeneet totaalisesti suunsa:
Pienennetään edelleen vieheiden kokoa ja painotetaan kalajäljitelmäväreihin.
Nils Masters Invincible 5cm, Rapala CD-5 ja CD-3, Rapala Fat Rap, Salmo Hornet.
Lipat toimivat joskus, mutta yleensä heikosti. Värinä kuparia, mustaa ja hopeaa.
Nyt kannattaa panostaa jigeihin ja eritoten liitseihin. Musta ja valkoinen tehokkaita värejä.
Tämäkin on tyypillistä kirjolohen kalastusta. Koko päivä ilman tapahtumia tai sitten muutama varovainen tärppi, joka on ehdottoman tärkeää saada ylös jos haluaa kalaa saada. Yleensä kirjolohet ottavat kiinni pari kertaa päivässä, joko aamulla, illalla tai keskellä yötä. Koskella pitää pystyä olemaan skarppina 100%, vaikkei tärpit olekkaan enää ehkä niin varovaisia (joskus niiden kalojenkin pitää syödä). Näitä päiviä, tai öitä oikeastaan, on myös mahtunut noin puolet kalapäiviin.
Siinä käytiin läpi muutamia hyviä vieheitä, joka tietenkään ei riitä mihinkään koskella. Tärkein seikka on tietenkin kalastaa paikassa, jossa on kalaa. Kirjolohi ei juurikaan viihdy kovassa virrassa, joten koskien pauhut kannattaa jättää väliin. Parhaita paikkoja ovat koskien jälkivirrat (heti kuohujen jälkeen ja siitä alaspäin) ja myös koskien niskat (aina veden murtumiseen asti). Muita hyviä paikkoja ovat virtaavat, syvät joenpätkät, eli nivat. Itse olen saanut eniten kaloja jälkivirroista ja nivoista. Hyvä tyyli testata virran kovuus on heittää 8cm Nils Masters Invincible jokeen ja koittaa uiko se kunnolla reippaalla kelauksella. Jos ei ui niin virta on liian kova ja lihava kirjolohi ei kestä sitä. Liian heikko virtaus onkin erittäin vaikea määritellä, joten kannattaa kokeilla vähän kaikkialla missä virtaa edes jotenkin. Kuitenkin syvyys on heikossa virrassa määräävä tekijä, kirjolohi ei viihdy matalassa.
Seuraavaksi voisin paneutua kelaukseen ja heittosuuntaan. Kirjolohi on verrattain hidas kala, joten hirveä kelaustahti on pahasta. Tämä lienee hankalin asia oppia. Mitä hitaammin kelaat, sitä enemmän saat kalaa, olettaen että viehe ui jo kunnolla. Tämä tietenkin johtaa siihen, että viehe kannattaa heittää alavirtaan. Eli virta pistää vieheen uimaan ja kalastaja vain odottaa tärppiä ja varoo esteitä, joskus nykien houkutukseksi ja toisinaan kelaten siimaa hitaasti sisään, jotta saavutetaan optimaalisin uinti. Kirjolohi ei myöskään seuraa viehettä kuten esimerkiksi ahven. Eli siihen paikkaan missä oletat kirjolohen olevan, on saatava mahdollisimman hyvä uinti. Älä siis heitä suoraan siihen kohtaan, vaan sopivasti sivulle, jotta virta kuljettaa vieheen hitaasti sivulta kalan naaman eteen. Pidä yllä sopivan hidasta uintia jos virta ei riitä, pysäytä kelaus ajoittain.
Siinä kaikki yleistieto asiasta. Lähes kaikki oppivat nuo niksit ensimmäisenä kirjolohivuotenaan jos vain haluavat. Seuraava viestini käsitteleekin sitten syvällisempiä asioita, joiden havainnointi on itsellänikin vielä kesken
Etusivu |
Ohjeet |
Haku |
Kalenteri |
Kirjaudu |
Rekisteröidy
Kirjoittaja
